Mun piti viel joku tämmönen kotona ollaan turvallisesti-postaus tehä, mut kumma kyllä ei saanu aikaseks :) Matka Laosin Paksesta kävi kohti Thaimaata, en ollu ihan varma et minne suuntais eli menin minne nenä näytti: Koh Changille (ku sitä on niin hehkutettu), tosin parin mutkan kautta. Paksesta bussi Ubon Ratchathaniin (tai jotain sinne päin) ja koska kaikki päivän bussit Rayongiin oli täynnä otin bussin Suriniin ja sieltä Bangkokiin (ku jostain syystä Rayongin bussit oli taas mystisesti täynnä), josta taas Rayongiin, jossa oltiinkin kivasti puol kolmelta aamuyöstä, jes! Oli oikeen mukava istuu yksin siel bussiasemalla, ku satoi kaatamalla vettä ja seuraava bussi Tratia kohti lähti vast viiden jälkeen :( Tratissa otin bussin Laem Ngopiin (muistaakseni) ja mut vietiin johki satamaan, josta lähti lautta 12ta. Oli pieniä kommunikaatiovaikeuksia, ja näin jälkikäteen aloin miettii et oliks siel joku toinenkin satama, ku ne inttämällä kysy et minne olinkaan matkalla :)
Kuvat Koh Changilta.
Mut pääsin ku pääsinkin Koh Changille, en kuitenkaan tahtonu Lonely Beachille (ku kuulemma kaikki turistit on siellä) vaan johkin mis ois rauhaa ja hiljasta eikä tunkua rannalle. Tämmönen mesta löytyikin ihan etelästä, Long beachilta, Treehouse Lodge nimisestä mestasta (kyyti 100b/suunta, tyyristä). Perusbungaloita oli 250 bahtista etiäpäin ja paikka tuntu olevan hippien mieleen, joka toisella tuntu olevan rastat, mut eipä se mua haitannu. Joka bungalossa oli riippumatto eli paikka oli ehdottomasti mun mieleen :) Majailin siellä reilun viikon, lojuin rannalla/riippumatossa, kävin uimassa (oiku nyt pääsiski) niin et sormenpäät oli aina ihan ryppyset ku sielt jakso raahautua palmun alle takas. Siellä oli aika paljon meduusoita, satamassa oli kyltit mis varotettiin myrkyllisistä meduusoista, hyi. Näin varmaan joka kerta niitä ku menin uimaan, mut onneks spottasin ne aina ja kiersin kaukaa (semmosia harmaita meduusoita, joilla oli pilkut ja läpinäkyviä, mut joitten lonkerot näky selväst). Vesi oli siis älyttömän kirkasta, mut loppupeleis alko vaan tulee vainoharhaseks ja kyttää oikeen niit saamarin meduusoita, oishan se harmittanu jos viimisenä viikkona joku pääsis pistämään...
Perjantaina (25.3) oli pakko hylätä ihana rantaelämä ja suunnata Bangkokiin. Majoituin samaan hostelliin ku sillon saapuessani, Baan Hualamhongiin, ihan nostalgiafiiliksessä. Siellä oli se sama vastaanottopoika, joka puhu hyvää enkkua, ja se oli taas nukkumassa, mul oli taas kauheita omantunnontuskia ku piti herättää se :) En saanu samaa huonetta, ku vapaita ei ollu, mut lohdutukseksi sain nukkuu yksin dormissa (halvempaa, plus ei tarttennu rampata vessas ku siel oli omat), reiskaa :D Tiedossa oli loppubudjetin tuhlaaminen :) Mua vähän ihmetyttää et oon onnistunu muka säästää rahaa ku se budjetti oli tosiaaan alle 15e/d ja siihen siis kuului kaikki muut kulut paitsi Hki-Bkk- lennot. Pyörin kahtena päivänä Chatuchak marketilla tinkimässä ja sit vielä MBK:ssa (sielki sai tinkii, ääh), n. satasella (e) irtos mm: uus pikkurinkka (60l), kahet farkut, tennarit, kolmet arskat, pari paitaa, t-paitaa ja mekkoja (jotka kyl meikäläisen pääl on enempi tunikoita), hame, turistikrääsä, kolme sarongia, laukku, korkkarit, kuivattuja mangoja (joku vois tuua lisää, söin ne jo :) ja semmosta pikkukrääsää mitä en nyt muista. Siel oli niin halpaa! Mut tinkimisestä sain kyl tarpeekseni :)
Tiistai-iltana piti lähtee kohti lentokenttää ja hyppäsin taas Airport Express-bussiin rautatieasemalta (150b muistaakseni), oli pikkasen haikee olo. Matkaan on mahtunu niin paljon. Oon edelleen niin kiitollinen et mitään negatiivista ei tapahtunu. Siellä lentskarissa katoin vaan leffoi yön yli ku en saanu nukuttuu, pääs pyöri liikaa kaikkee. Oli kiva nähä söpö vaaleempunainen auringonnousu ja jäälauttoja Suomenlahdella, nättiä. Tuntu et oli tullu kotiin. Eessä oli viel bussikyyti. Huittisissa kun vaihdoin autoo ni yks poika sano kaverilles 'Nyt ollaan muuten kaukana kotoa!' Arvatkaa naurattiks :) mul oli fiilis et saamari ku oon jo lähellä kotia... Muutenki oli semmonen tyhmän hymy nassulla, oli outoo ymmärtää ihmisten puheita! Ja voitte varmaan arvat kuin paljon mä palelin. Pääl oli pitkät mut ohkaset housut, kaks ohutta pitkähihasta, t-paita, huppari ja sarong toimi kaulahuivina, hrr! On kyl tullu lämmitettyy saunaa varsin ahkerasti...
Mul ois viel vaik mil mital semmost eimihinkäänliittyvää-asiaa ja kuvia et kattoo jos sais viel yhen postauksen aikaseks, jossain hamassa tulevaisuudessa tosin. Mul on kyl yks muistitikku, jossa on koko alkumatkan kuvat kivaste hukassa, toivon et se on jossai messis, ku muuten harmittaa. Rinkka siis osittain purkamatta, hups :)
Paksessa oli vähä hankala keskittyy kirjottelee, ku tämmönen makas mun näppiksel <3
ps. pientä kidutusta kattoo noit biitsikuvia!
pps. Jos teitä kiinnostaa Laosin historia (Laosiin pudotettiin pommeja enemmän kuin Eurooppaan toisen maailman sodan aikana yhteensä, n. joka kahdeksas minuutti, yhdeksän vuoden ajan) niin suosittelen yleltä tulevaa dokkaria Historia: CIA:n salainen sota Laosissa, joka tulee vilä uusintana sunnuntaina klo 16. En tiä onks toi Areenassa, et sieltäkin voi käydä kurkkimassa. Näkyy myös laosilaisten positiivinen asenne, joka teki ainaki meikäläiseen sillon vaikutuksen. Vaikka puhuttais niille vaikeesta, tärkeestä ja surullisesta asiasta, ni ne jaksaa hymyillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti