Puoli vuotta sitä kesti...

Mun piti viel joku tämmönen kotona ollaan turvallisesti-postaus tehä, mut kumma kyllä ei saanu aikaseks :) Matka Laosin Paksesta kävi kohti Thaimaata, en ollu ihan varma et minne suuntais eli menin minne nenä näytti: Koh Changille (ku sitä on niin hehkutettu), tosin parin mutkan kautta. Paksesta bussi Ubon Ratchathaniin (tai jotain sinne päin) ja koska kaikki päivän bussit Rayongiin oli täynnä otin bussin Suriniin ja sieltä Bangkokiin (ku jostain syystä Rayongin bussit oli taas mystisesti täynnä), josta taas Rayongiin, jossa oltiinkin kivasti puol kolmelta aamuyöstä, jes! Oli oikeen mukava istuu yksin siel bussiasemalla, ku satoi kaatamalla vettä ja seuraava bussi Tratia kohti lähti vast viiden jälkeen :(  Tratissa otin bussin Laem Ngopiin (muistaakseni) ja mut vietiin johki satamaan, josta lähti lautta 12ta. Oli pieniä kommunikaatiovaikeuksia, ja näin jälkikäteen aloin miettii et oliks siel joku toinenkin satama, ku ne inttämällä kysy et minne olinkaan matkalla :)
   Kuvat Koh Changilta.



Mut pääsin ku pääsinkin Koh Changille, en kuitenkaan tahtonu Lonely Beachille (ku kuulemma kaikki turistit on siellä) vaan johkin mis ois rauhaa ja hiljasta eikä tunkua rannalle. Tämmönen mesta löytyikin ihan etelästä, Long beachilta, Treehouse Lodge nimisestä mestasta (kyyti 100b/suunta, tyyristä). Perusbungaloita oli 250 bahtista etiäpäin ja paikka tuntu olevan hippien mieleen, joka toisella tuntu olevan rastat, mut eipä se mua haitannu. Joka bungalossa oli riippumatto eli paikka oli ehdottomasti mun mieleen :) Majailin siellä reilun viikon, lojuin rannalla/riippumatossa, kävin uimassa (oiku nyt pääsiski) niin et sormenpäät oli aina ihan ryppyset ku sielt jakso raahautua palmun alle takas. Siellä oli aika paljon meduusoita, satamassa oli kyltit mis varotettiin myrkyllisistä meduusoista, hyi. Näin varmaan joka kerta niitä ku menin uimaan, mut onneks spottasin ne aina ja kiersin kaukaa (semmosia harmaita meduusoita, joilla oli pilkut ja läpinäkyviä, mut joitten lonkerot näky selväst). Vesi oli siis älyttömän kirkasta, mut loppupeleis alko vaan tulee vainoharhaseks ja kyttää oikeen niit saamarin meduusoita, oishan se harmittanu jos viimisenä viikkona joku pääsis pistämään...




Perjantaina (25.3) oli pakko hylätä ihana rantaelämä ja suunnata Bangkokiin. Majoituin samaan hostelliin ku sillon saapuessani, Baan Hualamhongiin, ihan nostalgiafiiliksessä. Siellä oli se sama vastaanottopoika, joka puhu hyvää enkkua, ja se oli taas nukkumassa, mul oli taas kauheita omantunnontuskia ku piti herättää se :) En saanu samaa huonetta, ku vapaita ei ollu, mut lohdutukseksi sain nukkuu yksin dormissa (halvempaa, plus ei tarttennu rampata vessas ku siel oli omat), reiskaa :D Tiedossa oli loppubudjetin tuhlaaminen :) Mua vähän ihmetyttää et oon onnistunu muka säästää rahaa ku se budjetti oli tosiaaan alle 15e/d ja siihen siis kuului kaikki muut kulut paitsi Hki-Bkk- lennot. Pyörin kahtena päivänä Chatuchak marketilla tinkimässä ja sit vielä MBK:ssa (sielki sai tinkii, ääh), n. satasella (e) irtos mm: uus pikkurinkka (60l), kahet farkut, tennarit, kolmet arskat, pari paitaa, t-paitaa ja mekkoja (jotka kyl meikäläisen pääl on enempi tunikoita), hame, turistikrääsä, kolme sarongia, laukku, korkkarit, kuivattuja mangoja (joku vois tuua lisää, söin ne jo :) ja semmosta pikkukrääsää mitä en nyt muista. Siel oli niin halpaa! Mut tinkimisestä sain kyl tarpeekseni :)



Tiistai-iltana piti lähtee kohti lentokenttää ja hyppäsin taas Airport Express-bussiin rautatieasemalta (150b muistaakseni), oli pikkasen haikee olo. Matkaan on mahtunu niin paljon. Oon edelleen niin kiitollinen et mitään negatiivista ei tapahtunu. Siellä lentskarissa katoin vaan leffoi yön yli ku en saanu nukuttuu, pääs pyöri liikaa kaikkee. Oli kiva nähä söpö vaaleempunainen auringonnousu ja jäälauttoja Suomenlahdella, nättiä. Tuntu et oli tullu kotiin. Eessä oli viel bussikyyti. Huittisissa kun vaihdoin autoo ni yks poika sano kaverilles 'Nyt ollaan muuten kaukana kotoa!' Arvatkaa naurattiks :) mul oli fiilis et saamari ku oon jo lähellä kotia... Muutenki oli semmonen tyhmän hymy nassulla, oli outoo ymmärtää ihmisten puheita! Ja voitte varmaan arvat kuin paljon mä palelin. Pääl oli pitkät mut ohkaset housut, kaks ohutta pitkähihasta, t-paita, huppari ja sarong toimi kaulahuivina, hrr! On kyl tullu lämmitettyy saunaa varsin ahkerasti...



Mul ois viel vaik mil mital semmost eimihinkäänliittyvää-asiaa ja kuvia et kattoo jos sais viel yhen postauksen aikaseks, jossain hamassa tulevaisuudessa tosin. Mul on kyl yks muistitikku, jossa on koko alkumatkan kuvat kivaste hukassa, toivon et se on jossai messis, ku muuten harmittaa. Rinkka siis osittain purkamatta, hups :)


 
Paksessa oli vähä hankala keskittyy kirjottelee, ku tämmönen makas mun näppiksel <3


ps. pientä kidutusta kattoo noit biitsikuvia!

pps. Jos teitä kiinnostaa Laosin historia (Laosiin pudotettiin pommeja enemmän kuin Eurooppaan toisen maailman sodan aikana yhteensä, n. joka kahdeksas minuutti, yhdeksän vuoden ajan) niin suosittelen yleltä tulevaa dokkaria Historia: CIA:n salainen sota Laosissa, joka tulee vilä uusintana sunnuntaina klo 16. En tiä onks toi Areenassa, et sieltäkin voi käydä kurkkimassa. Näkyy myös laosilaisten positiivinen asenne, joka teki ainaki meikäläiseen sillon vaikutuksen. Vaikka puhuttais niille vaikeesta, tärkeestä ja surullisesta asiasta, ni ne jaksaa hymyillä...

It's hammock-time!

Jaahas ja taas pitais saada mustaa valkoselle. Sam Neuasta matka jatkui siis kohti Nong Khiawia, paikallisbussilla lunnollisesti, oisko maksanu jotain 10e? Sam Neua oli suht turha paikka meikalaisen silmissa, en ottanu sielta ainuttakaan kuvaa. Ja miks ihmeessa niitten on pitany pykata bussiasema kylan viereisen maen paalle? Kyyti oli suoraan sanotusti yks kamalimmista missa oon ollu (taas). Aloin ymmartaa niita hesarin pikku-uutisia, joissa bussionnettomuuden syyksi kerrottaan ylikuorma ja mutkaiset tiet. Onnettomuuksia nahtiinkin kaksin kappalein, eka oli motskari ajanu rotkoon (tia sit mita sil kuskil oli kayny) ja sit oli rekas puhjennu rengas ja se kokotti keskella tieta eika ohitte paassy. Siin sit bussin miehet otti machettansa (yllattavan monella oli messissa) ja ryhty risusavottaan. Ohitte paastiin ku koukattiin penkereen kautta :) Tiet oli pienta kiemuratieta, joka mutkitteli yhta paljon ku meikalaisen piirtama s-kirjain  (tutut ymmartanevat). Matkalla nakyi tosi paljon kirsikkapuita (ne kukkii nyt), ihan luonnonvaraisina, tosi nattia! Kaytaville laitettiin riisisakkeja kun ei tavaratiloihin ja katolle enaa mahtunut, ja ne toimivat istuimina niille, joille ei penkkia riittanyt, ja aina tauoilla ku meni ulos jalottelemaan ni sain kumarrella ettei lyonyt paata kattoon. Mun kans samal penkkirivil istui kaks likkaa (niin pieniks likoiks veivat kauheesti tilaa), jotka yrjosivat koko saamarin matkan (aamuseitsemasta iltayhdeksaan), vuorotellen. Kun toinen lopetti, toinen aloitti. Mulla oli kunnia toimia ikkunanavaajana kun ne heitteli sappineste-oksennuksiaan popelikkoon, tarkee jobi? Ja jos ne ei sattunu purjoomaan, ni sit ne itki ja valitti tai nukkui niin et ma toimin niitten tyynyna, huoh. Jossain vaiheessa ku tuli pimee alko huolestuttaa et muistaaks bussikuski et mis mun piti jaada pois. Pimeella ei nahny enaa tiekyltteja ja aloi huolestua et ollaaks menty ohitte, mut kyl ne muisti meikalaisen heittaa ulos bussista.





Majapaikkaa ettiskelin kans jonkun aikaa, parissa paikassa oli valot sammutettu jo ja pari oli taynna. Yhen turistin vinkista kaannyin moykkyselle sivukadulle, jolla ei ollu valoja. Pikkasen pelotti, mut sielt loytyi ihme ja kumma useempikin bungalow-mesta. En muista et minka niminen se mun paikka oli, makso 4e ja omistaja ei puhunu enkkuu. Asustelin siel pari paivaa, kavin kattelee luolia ja kappailemassa lahimaastossa tai hengasin yhessa riippumatto-ravintolassa. Oli julmetun kuuma! Ihan ko oisin tottunu Pohjois-Vietnamin kylmaan ilmastoon ku hiki virtas vaan eika sille oo nakyny loppua. Tuolta suuntasin kohti Luang Prabangia, kamaisella avolava-bussilla (nyt on nimitys hukassa) ja matka kesti vaan hassut pari tuntia! Olin ihan sekasin ku saavuttiin perille ja kaikki hyppas pois et mita, ollaaks me jo perilla??? Se bussiasema oli siella lentokentan suunnalla ja kyllastysin tuktuk-kuljettajiin, jotka koitti saada mut maksaa yhta paljn kyydista keskustaan ku tuolta Nong Khiawista sinne. Jotenka kavelin, taas :) kyllahan se hinta aleni kahteen euroon, mut alko kyseinen heppu arsyttaa, ku se seuras mua ekan kilsan-kaks. Mulla ei ollu minkaannakosta karttaa aluks ja olinkin hyvin ulalla et missa se keskusta oli, et keskustaan loytamisesta se 2e ei ois ollu paha hinta :) Asuin Xiong's Innissa, 4e, joka oli pari kilsaa siita ydinkeskustasta. Vahan nolottaa myontaa, mut multa kesti seuraavana paivana sen keskustan loytamiseen semmonen 4-5h! Olin aluks lahteny ihan vaaraan suuntaan, ja sit ku tuli eka kyltti Phosy-marketille, alysin lahtee oikeeseen suuntaan. Kiertelin keskustaa ku kissa puuroa. Jalkikateen hokasin varmaan sata kertaa et jos oisin tosta tai tosta alynny kaantya ja kavelly 20m, ni oisin loytany ettimani. Ja ylpee suomalainenhan ei kysy neuvoa. Mut hei ainakin tuli Luang Prabangin pikkukadut tutuiksi ;) Sit olinkin jo ansainnu jaatelon, istuskelin kivalla pikkuterdella ja kattelin ku muut turistit kappaili ympariinsa. Ja niitahan riiti! Talot oli tosi natteja siirtomaa-ranskalais-tyylisia, kelpais mulle. Kiipesin Phu Sille, kavin siella phosy-marketilla, museossa, mut lahinna istuskelin keskustan kivoissa kahviloissa :)

Luang Prabangista laksin kohti etelaa. Bussi Vientianeen maksoi 11e ja kesti tuttuun tapaan koko paivan. Oisin halunnut lahtee suoraan jatkaa matkaa, mut tuktuk-heppu jatti mut vaaralle bussiasemalle (thanks!) ja vasyneena roudasin kamani yheks yoks oikeen hotelliin (okei tingin hinnan kuuteen euroon :)  ja aamulla lahin aikasin ettii sita oikeeta asemaa. Siella sainkin kuulla et suora bussi Si Phan Doniin lahtee 10:30 eli neljan tunnin kuluttua. Arvatkaa arsyttiko ku oli turhaan heranny ennen auringonnousua? Bussi oli 15e, ja perilla oltiin 10lta aamulla seuraavana paivana. Se oli ihan normibussi, ei nukkumasellainen eli nyt on niskat jumissa ja mustelmia oudoissa paikoissa :) Tiet oli suorat (tah?) mut matkanteko ei ollu yhtaan sen nopeempaa! Pyssattiin taukoilemaan parin tunnin valein ja ottamaan/jattamaan porukkaa keskimaarin 15min valein, valilla tyyliin parin sadan metrin valein, eiks ne oikeest voi kavella sita matkaa? Porukoilla tosin on koko elama aina mukana :)

Kukotkin messissa

Saavuttiin Don Khongille aikataulujen mukaisesti (taakin oli uutta), etein guestiksen ja painuin ettii ruokaa. Siella lahiravintolassa istui lankkareita, jotka oli ollu samassa bussissa osan matkaa ja ne kysy et oonko suomesta (ne oli tunnistanu rinkasta), piru sentaan et tormaan suomalaisiin niin jannissa paikoissa! Syotiin ja polistiin kaikennakosta, ne oli Don Detille menossa (Madventuresin suosittelema mesta eli saletisti taynna suomalaisia kuulemma), ja mietein jaksaako vai eiko jaksa lahtea perassa, mut loppujen lopuks jain tuonne jumittaa. En oo ikina ollu lunktimmassa paikassa. Kellaan ei ollu kiire ja asiat menee omalla painollaan. Makoilin guestiksen riippumatossa, istuin lukemassa rantaravintoloissa ja tein pienia lenkkeja lahimaastoon, en mitaan suurempia, koska tavoite oli rentoua.



Eilen laksin kohti Paksea ja kaikki tuntui sujuvan hyvin, liiankin hyvin. Sitten guesthousessa huomasin etta passi oli jaanyt sinne Don Khongille, voi saamari! Ei auttanut muu kuin hypata tuktukiin, takaisin bussiasemalle ja bussilla hakemaan sita hiton passia. Vahan matkalla kuumotti, kun siella valissa oli aika paljonkin kateista, etta onko siita mitaan jaljella. Siella oltiin iloisia kun tulin takas, tultiin oikeen halaamaan ja toivotettiin takas kotia. Passi oli loytynyt ja rahat oli tallessa, phuuh :)Kello oli jo sen verran etta jain viela yheks yoks sinne. Aamulla uus yritys ja nyt ollaan taas Paksessa, enka oo ainakaan viel huomannu et jotain puuttuis. Rahaa paloi tohon sahlailyyn vaan reilu 10e, eli ei nyt niin paljoa kun ois voinut, valimatkaa kun on n.150km.Vahan harmittaa kun ei jaa aikaa pyoria taalla Paksessa kun huomenna suuntaan Thaimaaseen... Nain bussissa muuten ku paikalliset naiset soi paikallista nuuskaa (en tia et mita se oikeen on): eka leikattiin puunpalasesta siivu ja laitettiin suuhun (tassa vaiheessa mun mielenkiinto heras), paalle mulle tuntemattoman hedelman pala, tupakkaa, lehden pala, jolle levitettiin valkosta tahnaa ja annettiin olla hetki. Sit ne syljeskeli pussiin punaista hmm jotain :) molemmilla naisilla oli tosi huonot hampaat... Alko ilmesesti maisemat kyllastyttaa ku matkasin nelja kertaa samaa tieta ettiitakas.

Nyt on enaa reilu kaks viikkoa kun on paluu kotia eika enaa huvita oikeen stressata mistaan. Suunnitelmissa onkin menna ettii Thaimaasta joku kiva rantamesta ja jumittaa siel ennen ku pitaa suunnata Bangkokiin.

Nyt netti patkii sen verran et kuvien lataaminen ei onnistu, lisaa myohemmin...

Laosiin

Hah, ma kerkesin kehittaa pienen seikkailun tanne Laosiin paastakseni! Homma lahti liikkeel siita etten halunnu taas yhteen kalliiseen turistibussiin, sain niista jo tarpeekseni. Hanoissa kyselin et miten paasen Laosiin ja vastaus oli aina sama: turistibussilla. Ja pah, meika menee paikallisbusseilla, motoilla ja vaikka kavellen :) Herasin pirun aikaisin ja metsastin bussin paikallisbussi-asemalle, hintaa puolen tunnin korottelylla 3000dongia eli semmonen 10s. Sielta rama pikkubussi Mai Chauhun n. 4e, josta ei ollu enaa bussia etiapain pariin tuntiin joten kappailin vahan kauemmas mun kimppuun ilmestyneista motokuskeista, jotka koitti saada mut maksaa 15e Bang Tamiin (okei nyt en enaa muista minka niminen pikkukyla oli kyseessa, mut jotain tohon suuntaan kuiteskin), josta lahtis bussi rajalle kahdelta iltapaivalla. Loysin lopulta kuskin, joka heitti mut n.6e:lla.



Tiet kavi sita huonommiks mita kauemmas Hanoista meni. Suurin osa matkasta oli pienta kiemuratieta, korkeella vuoristossa, korkeuserot oli huimat! Nakymat oli upeet, pilvien peittamia vuorenhuippuja, metsaa, tien paalle kaartuvia bambuja, alhaalla kulki vihrea joki ja pengerrettyja viljelmia. Mentiin pienien kylien lapi, naiset pukeutui perinteisiin kirjailuihin sarongeihin ja kantoi olkikoreja (joissain oli paahihna), lapset huutelee pihoilta ja vaisteltiin kotielaimia aina kaneista vesipuhveleihin.



Bang Tamissa (?) venasin bussia paikallisten ymparoimana, ne tuli juttelee (ykskaan ei tosin puhunu enkkua) ja testaa kuin painava mun rinkka oli. Lapsille olin joku rohkeustesti, ne pyori mun ymparilla ja kikatti. Yks uskalsi jopa vetaa mun hihasta ja sit juostiin kauheeta vauhtia pakoon :) Bussi tuli, mut ne koitti saada mua maksaa n. 35e!!! matkasta rajalle (n.90km) ja taahan likka ei siihen suostunu. Halvin moto kylassa ois ollu 20e, aina sita pitaa koittaa huijata. Ma luovutin ja lahin kavelee, mahan en huijattavaks suostu. Aattelin et kyl sita seuraavista kylista loytaa halvemman kyydin, mut sain kavella (linnuntieta) 15km ennen ku kohalle osui halpa (2e) paikallisbussi matkalla Son Laan, eli samaan suuntaan rajan kaa. Rinkan kanssa kaveleminen pitkaa matkaa on jotakuinkin pohkoa noilla vuoristoteilla. Ylamaet laittaa puuskututtaa ja illalla oli hartiat ihan jumissa, mut saastimpahan rahaa... Heratin kylissa kummastusta ku pollahdin hikisena kavellen paikalle (eka kerta Vietnamis ku tuli oikeesti kuuma?), muksut juoksee mun kaa kylan lapi, koirat haukkuu ja porukkaa keraanty tienvarsille kattomaan.



Bussi jatti mut johonkin pikkukylaan josta otin moton Na Meon rajakaupunkiin. Sita kuvittelis et Hanoin lahin rajakaupunki ois ees jonkun kokonen, et siel ois pankki tai ees jotain elamaa, mut se oli samanlainen pikkulkyla ku useimmat ohitetut maalaiskylat, ainoostaan silla erolla et tuol oli kaks hotellia ja rajalaitos. Kaaduin sankyyn siina seitteman tienoilla, oli ihan vasahtanyt. Puol paivaa motolla ajoa rinkan kaa ja se kavelymatka alko kaymaan jo kunnon urheilusuorituksesta. Aamulla marssin itekseni rajan yli, ei muita tulijoita/menijoita, saamarin outoa!! Siel oli yhessa huoneessa porukkaa, luulin et koko rakennus on autio, mut sain leimat ja maksoin viisumin Laosiin. Eka kyla Laosissa oli viela pienempi ku Vietnamin puolella, siel ei ollu ees hotellia. Eika bussiasemaa, saatikka tylsistyneita miehia juomassa kahvilassa teeta ja oottamassa et vois kyydittaa jonkun turistin pois sielta. Jotenka ei autanu muu ku kavella, tasta alkaa tulla jo tapa?

Na Meon rajanylitysrakennus

Eka kyla Laosin puolella


Talla kertaa kesti kavella yli 20km ennen ku loysin ekan motokuskin, ja taa tyyppi puhui enkkua, whoaa! Se oli joku ymparistotyyppi, ja ne oli menos yhteen pikkukylaan tekee sita juttua mita ne tekikaan (ne merkkas ylos jokasen puron mika ohitettiin, alkaa multa kysyko et miks) seka juomaa lao-viskia, ja se kysy lahenko messiin. Sita vois kuvitella et tossa vaihees pitkan matkan kaveltya ja motolla koroteltya tekis mieli kaatua vaan hostellin sankyyn, mut mussa on vissiin jotain vahan yllytyshullua. Sita kaannyttiin pois paatielta ja ajettiin pikkusta sorapolkua pisin sinne kylaan, valilla hirvitti ku ajettiin purojen yli ja polku oli tosi huonossa kunnossa, mut kertaakaan ei kaaduttu ihme ja kumma. Mentiin maaseudun lapi, vuoren rinteita pisin, tuli jotenkin fiilis et taa on sita aitoa Laosia.





Kylassa kaikki keraanty kattoo ku suuri valkoihoinen saapui :) Jostain ilmestyi ruukku lao-viskia, kolme pitkaa ruokopillia, matalia jakkaroita, amparillinen vetta ja vesipuhvelin sarvi. Kaavittiin paalikerros pois, kaadettiin vetta piripintaan ja tokattiin pillit pystyyn. Jokainen kolmen ryhma joi kaks sarvellista, vetta kaadettiin sita mukaan lisaa ku sita juotiin. Ekan kierroksen jalkeen ma huomasin jotenkin paatyneeni istuu jakkaralle, pilli kadessa. Ai jahas? Sita sai oikeen imea et sai viskia, ja pakko sanoa et oli saamarin hyvaa! Ei ollu kovinkaan vahvaa ja siin oli jotenkin hedelmainen aromi. Porukka vaihtui viela monta kierrosta, mut mulle riitti se yks kerta, ja onneks sama juttu mun kuskilla :)





 Ajettiin Vieng Xaihin, jossa mut kututtiin niitten kaverin perheen luo, yllatys yllatys juomaan viskia :) Paikka oli suht epailyttava, paikallisia naiskalentereita seinat tays. Istuttiin maassa tyynyjen paalla, ja keskelle laitettiin poyta, ja tarjottavana oli viskia (sita oikeeta ja vahvaa 40%, bansakanisterista kaadettua), vetta ja lehman nahkaa. Se nahka oli suht alloa, sita sai pureskella sen 5min ku oli niin sitkeeta, mut se oli yllataen ihan hyvanmakuista. Tyypit polisee normaaliin tapaan ja valilta multa kysytaan tyyliin kuin vanha oon, missa opiskelen ja koitetaan lausuu mun nimee, takalaisittain Sala :) Viskia kaadettiin tiuhaan ja ma paadyin varmaan juomaan 6-7 shottilasillista ku en osannu sanoo ei. Illan pimennyttya ajettiin yhen omistamaan guesthouseen, jossa ma sain majoittua ilmaseks, reilua :) Mielenkiintoinen eka paiva Laosissa ettenko sanoisi?





Ja aamulla kavelin bussiasemalle venaa bussia, jota ei kuulunut. Noin tunnin ootettuani siihen pyssas minibussilla ryhma Vientianelaisia turisteja, jotka oli ollu kattoo luolia, ja ne kysy tarttenko kyytia, ei maksanu taakaan kyyti mitaan :) Ne oli  jotain busines-ihmisia ku puhui tosi hyvaa enkkua ja matka meni nopeesti Sam Neuaan vaikka se kuski eksyikin kerran. Taalta Sam Neuasta loytyi vihdoin ja viimein eka ottomaatti, helpottaa oloa huomattavasti kun on paikallista rahaa, jostain syysta kylissa ei kelvannut dollarit... Huomenna koitan loytaa kyydin Nong Kiawiin (ei huvittais koko aika kavellakaan), josta matka jatkuu Luang Prabangiin.

Viet Nam

Matka kohti Vietnamia ois voinu alkaa paremmissakin merkeissa. Kun viimeks tuli puhuttuu siit ettei oo tullu pahemmin onnettomuuksia nahtya ni nyt niita on joka puolella :( Noin tunti Sihanoukvillesta lahdon jalkeen ohitettiin bussilla auto-onnettomuus. Eka tiel oli hujan hajan kookoksia ja vihanneksia, sit tuli kyljellaan oleva avolavakuormuri, jonka vieres oli romu polkupyora. Paikka kuhisi sivustaseuraajia ja kaiken keskella oli se pyorailija. Mun veikkaus on et se ei seuraavaa paivaa nahny. Se makas jotenki luonnottoman nakosesti miehen sylissa, joka itki ja koitti antaa sille ensiapua kaikkee muuta ku oikeella tekniikalla. Sen naisen suusta valui verta, ei hyva merkki eihan? Toi naky jai pariks paivaks vahan vaivaamaan mut taalla pain maailmaa niita onnettomuuksia sattuu ja ne on arkipaivaa. Mut kuten naapuri totes, tota kohtausta ei ois tarttennu nahda... Pari pienempaa mopokolariakin oon nahny, mut niissa on lahinna tullut peltivaurioita.



Rajamuodollisuudet oli ok. Sain leimat ilman sita viisumia, eika Vietnamista eteenpain olevaa lentolippua kysytty, mita vahan jannasin. Ulkoasiainministerion sivuilla sanottiin et maarajoilla pitais olla nayttaa maasta poisvieva lippu, mut kukaan ei ollu kuullu et moista kysyttais niin en halunnu turhaan kallista lentoa hommata eli turhaa tietoa (tai sit mul kavi vaan tuuri).


Ho Chi Minh Cityyn saavuttiin illalla, ja menin ekaan hostelliin minka nain ja ostin aamuks bussilipun. Aamulla oli fiilis et ois siella voinu ehka paivan-kaks olla. Vieressa oli kiva puisto, jossa porukkaa oli pelaamassa sulkkista aamulla ku kavin ettii ruokaa. Kaupunki tuli sit nahtyy lahinna bussin ikkunasta. Yritin saada bussia Hoi Aniin, mut olivat kaikki taynna ni menin ex tempore Mui Neen kattoo hiekkadyyneja :) Suht turha paikka mun mielesta. Semikallis resorttimesta, jonka rannat oli tylsat. Heh oon vissii liikaa nahny upeita paratiisirantoja ku ei iskeny :) Hiekkadyynit oli kyl kivat ja laheinen kalastajakyla (joka tosin haisi, yllari). Siel nain ekan kerran kans niita pyoreita pikkusia olkiveneita, hauskannakosia.





Hoi Anista tykkasin! Se oli kaunis, sopipvan rahjaantynyt (muttei likainen) Unescon kulttuurikaupunki taynna kapeita katuja, joitten ylla on paperilyhtyja. Pienia kauppoja joihin tekis mieli tuhlata loppubudjetti, tori taynna vilsketta ja kivoja ravintoloita joen varrella, joissa voi istua tuntikaupalla juomassa namia paikallista teeta (joo onnistuin koukuttaa itteni) ja ryystamassa nuudelikeittoja. Taal on kevat, mut mul on ollu ihan syksy-fiilis, siel alkoi jo vahan viilentya. Paikalliset pukeutui lampimiin takkeihin, hanskoihin ja varvassandaaleihin sukilla (hmm?) kun useimmat turistit tarras t-paidoissaan ja shortseissaan. Useimmille tais tulla yllatyksena et siel ei oo lammin, pilvisella saalla suorastaa kylma.










Hoi Anista oli vakaa tarkotus menna Ninh Binhiin maaseudulle, vaan mitenkas siina kavikaan. Ku olin kysyny et mihin aikaan bussi on perilla sanotiin kymmenelta illalla samana paivana, taytta puppua (bussi lahti 2lta)! Olin kysyny muilta toimstoilta aiemmin ja niissa sanottiin 8lta aamulla. Eli oletin et ollaan aikasin aamulla perilla ja pyysin bussikuskia herattaa mut perilla (useimmat bussissa olijat oli matkalla Hanoihin). Mut kuten taal on tapana, bussikuskeja on messissa kaksin kappalein ku matkataan kuiteskin pitkaa matkaa eika mun pyynto ilmeisesti siirtynyt tokalle kuskille. Herasin huonosti torkutun yon jalkeen siina kuuden tienoilla, kattelen maisemia ja koitan paikallistaa et missa mennaan. Paikan nimet ei sanonu mitaan, ja sit tulee eka kerta ko bonggaan kaupan kyltista sanan Hanoi, fuuuk! Jai Ninh Binh sit valista ja saavuin tanne Hanoihin palelemaan :) Taalla on nimittain oikeesti kylma, no okei vajaa 20 astetta (mut tuuli on tosi kylma), ei siis ilmeisesti oo mitaan Suomen lampotiloihin verrattuna! Unelmoin villasukista ja villapaidoista ja mietin vakaasti windstopperin ostamista...Oon istunu laheisen jarven rannalla, lukenu kahviloissa, kayny museoissa, pyoriny kaupoissa kattelee lampimia vaatteita, mutten oo viel jaksanu/raaskinu ostaa mitaan, eikohan nailla kuteskin parjata.Taal on nakyny kirsikkapuskia siella taalla ja ma oon ihan innoissani :)







Bussikyydit on suorastaan jarkyttavan kalliita ja hitaita! Ja tuntuu etta koko aika vaan kallistuu :( Ho Chi Minhista Hoi Aniin ois ollu 16USD makuubussissa (matkaaminen kestaa siis sen verran kauan et useimmat busseista on makuubusseja, joissa on kapeet sangyt penkkien sijaan), mut koska tosiaan oli taytta ni otin Mui Neen isumabussin, 5USD. Mui Neesta Hoi Aniin ois kaiken jarjen mukaan halvempi, mut maksoin kyydistani 17USD, ja kavin kylan joka ikisen turistitomiston lapi, kalleimmillaan oisko ollu 37USD, jarkkya! Hoi Anista Ninh Binhiin maksoi rapiat 20USD. En tie vaikuttaako Tet eli kiinalainen uusvuosi viel hintoihin vai onko aina nain kallista. Ja sita halvemmalla saa mita aikasemmin ostaa lipun ja koska ma hommaan lipun yl edellisena paivana ni oon maksanu ehka 2dollaria enemman ku oisin edellisena paivana maksanu, tyhmaa!

Ja taal ei sit toimi kunnolla facebook, eilen paasin Vietnamissa ekaa kertaa, mut nyt en samalla koneella enaa paase, hoh! Huomenna/ylihuomenna lahden kohti Laosia. Mietin viel et viittinko sijoittaa Halog bayn reissuun vai en. Eli seuraavan kerran musta kuuluu Laosissa, tsaukkelis :)

Jumittaa...

... ja pahasti :) Emma mihkaan taalt Sihanoukvillesta lahteny ja nyt alkaa viisumi loppuu eli jai taa Kambodzan kiertaminen vahan vahalle. Paivat on kulunu suht samanlaisesti ku viimepostauksessa kerroin, mut oon ma saanu kaikkee aikaseksikin ja sahlaillyt lisaa. Kuvia ei ole, kamera ollu viimiset pari viikkoo hostellin tallelokerossa, sorry!

Eilen sain vihdoin ja viimein aikaseks kayda ottaa passikuvia, ku ne vaatii rajalla sellasia. 8 kuvaa kahdella dollarilla, miksei Suomessakin vois olla nain halpaa? Aattelin et taal ois jossain lahella valokuvausliike, mut sainkin kappailla kilometritolkulla ennen ku eka loytyi (ois varmaan voinu kysyy joltain eka). Keskeytin sen omistajan kuvanmuokkailut, naytolla oli hyvinkin vahapukeinen likka (farkkusortsit ja rintsikat) pin-up tyylisessa kuvassa, semmosta... Siina vaiheessa kun astuin sisaan niin oli kuuma, naama valui hikea ja paita oli liimautunut selkaan, miellyttavaa :) Nassussa oli vaan aurinkorasvat (ei oo juu tullu meikattuu), hiukset olin vetassy nutturalle ennen ku olin pessy naaman ja loysan paidan alla oli biksut (olin rannalle menossa) eli en hirveesti panostanut. Ne vetaa jakkaran huoneen keskelle ja vetasee valkosen verhon alas ja ottaa meikasta kaksi kuvaa normijarkkarilla. 5min oottelua ja saan kuvat, jotka yllatys yllatys oli parhaimpia passikuvia jotka meikasta on ikina otettu (veikkaan et ootitte painvastaista?) mika ei oikeestaan hirveest vaadi, koska edelliset kuvat on suht jaatavia!! Siis miksei Suomessakin voi kayda noin? Saletisti kaytan noita seuraavan kerran ku tartten uuden passin ;)

Takastulomatkalla todistin ekan onnettomuuden mita oon koko reissun aikana nahnyt. Auto kiilas skootterityton eteen ja se likka lensi mukkelismakkelis. Se tais selvita saikahdyksella, mut silla oli pikkunen valkonen koira etukorissa, joka ei enaa asfaltilta noussut :( Mun kavi niin saaliks sita likkaa ku se auto ei ees pyssanny (taal edessaajavalla on isot oikeudet, kiilailusta viis). Tai ainakin siihen saakka saalia riitti ku se hetken koiraansa ravisteltuaan heittaa sen roskikseen. Jep roskikseen! Oon ennenkin huomannu et koiria ei aina kohdella niin hyvin ku Suomessa, ja joka paikka on taynna sopoja koiranpentuja. Valilla tuntuu etta se koira on pelkka asuste joillekin (erityisesti naisille). Eika toi koiran kuljettaminen skootterillakaan oo mitenkaan harvinaista, taalla koko perhe kulkee samalla skootterilla ja silla karrataan tavaraa niin paattomista sioista aina keittionkaappeihin saakka. Kukaan ei kavele. Joka paikka on taynna kuskeja jotka huutaa jo kaukaa jos huomaa jonkun kavelevan.Yleinen tervehdys taalla on "Goodbye, moto/tuktuk?" mika jaksaa hymyilyttaa meikalaista. Veikkaan et niil on mennyt hei ja nakemiin sekasin, mut yleensa se nakemiin patee mun kohdalla, ma harvemmin kaytan motskarikyyteja.

Taalla kaytetaan siis kahta valuuttaa. dollareita (ottomaatit suoltaa vaan dollareita) ja paikallista rielia (1$ on reilu 4000 rielia), mutta koska kolikoita ei oo niin toi dollari on vahan hankala. Jos pitaa maksaa 1,50 niin se on dollari ja 2000 rielia. Arsyttaa mua ku pitaa kahella valuutalla pelata (vois tietty vaihtaa dollarit rieleiksi mut ei huvita). En oo ite vaihtanu kertaakaan vaihtanu valuuttaa mut jotenkin rieleja on vaan kertynyt. Taalla on myos eniten kerjalaisia mita oon tan reissun aikana tormanny. Niita on kaupoissa (erit. lapsia jotka pyytaa sua ostaa maitokorviketta yms.), rannalla (jotkut laulaa, osa soittaa jotain ihme instrumenttia, osa vaan kerjaa) ja tienvarsilla. Tosi moni on miinojen uhri. Ne kay mua eniten saaliks, joiltain puuttuu jalat (ne vetaa itteensa kasilla eteenpain), joiltain kasi tai jalka. Kerjalaiset ei oo ainoita rahanpyytajia taalla. Aamusin nakee paljon munkkeja oransseissa kaavuissaan ja keltasen sateenvarjon alla, pyytamassa ruokaa ja rahaa paikallisilta. Myyjat ottaa kengat pois ja polvistuu niitten eteen ja antaa yl. rahaa. Taa ei ikina toimis Suomessa :) Koyha antaa vahastaan.

Oon myos sahlailly normitapaan taalla :) Yks kerta suihkusta loppui vesi ja ma olin just siel pahimmassa paikassa silloin: suihkun alla shampoot paassa. Tais pari perisuomalaista kirosanaa paasta (mul oli kans kiire ku oltiin ulos menossa) ja naapurikopista kuului pari arrapaata myoskin, en siis ollut yksin pulassa. Tuol on viel yks suihku baarin vessassa ja ei auttanu muu ku kerata putelit ja siirtyy sinne (ennen ku naapuri kerkee). Rukoilin et siel ei hirveest ois porukkaa (ku se pyyhe ei hirveen iso ollu), mut tietty paikka oli ihan taynna. Mut hauskaa on ollu, pakko myontaa :)

Huomenna suuntaa sitte Vietnamiin, en tie miten siel postaan ko oon siel vaan kaks viikkoo, houkuttais teha vaan yks jattipostaus sit vikana paivana, eli ei tartte huolestuu jossei musta kuulu. Vahan jannattaa myos toi rajan ylitys, koska kaikki joilta oon asiaa kysyny on sanonu et tartten viisumin, mut Suomen kansalaisena ma saan matkustaan Vietnamissa viisumivapaasti 2 viikkoa, toivottavasti ne siella rajalla on samaa mielta (oon vaitelly aiheesta paikallisten, brittien, ruottalaisen, amerikkalaisten ja aussien kaa ja kukaan ei usko mua :) Noh huomenna nahdaan miten kay... Tsaukkelis (ja hyvaa ystavanpaivaa nain etukateen).

Sihanoukville

Siem Reapista matkasin siis tanne rannikolle, Sihanoukvilleen ja tanne jain jumittaa. Mul sanottiin et bussimatkaan menee semmonen 7h, aattelinkin et oli liian hyvan kuuloinen diili. Pelkastaan Phnom Penhiin meni 7h ja olin vasta illan pimetessa perilla. Siina sit ihmeteltiin parin muun reppureissaajan kaa et misa ollaan ja otettiin tuktuk alle. Oli vahan ahdasta ku oli kuusi naista ja isot rinkat kaikilla :) Pyssattiin parissa hostellissa ja kaikissa oli taytta, mita hittoa? Pari meni vahan kalliimpaan hotelliin turhautuneina ja jaatiin nykilaisen Kathrinan kaa ettii paikkaa. Viimein loytyi yks dormisanky Monkey rebuplicista ja ei jaksettu alkaa kinaa kumpi ottaa ni paatettiin jakaa, heh :) Me heratettiin hilpeytta muissa dormilaisissa. 15min tuttauuden jalkeen jaetaan jo sanky, mut ihan hyvin se sujui, en potkinu sita likkaa alas kerrossangysta ;) 



Mun on viimisen viiden paivan ajan pitany lahtea seuraavana aamuna mut en oo vaan saanu aikaseks. Ilmapiiri on ihanan rento, mul tuli heti mieleen joku kalastajakyla, taa vaan on isompi ja turisteja on aika paljon. Ranta on ihan vieressa, ja parin kilsan kappailyn jalkeen ei oo muit turistei juurikaan ja saa ol rauhassa. Yks syy jumittamiseen on varmaan niinkin yksinkertainen asia kuin maailman paras pirtelo, jota saa mun rantaravintolasta heh. Toinen fiksumpi syy on et onnistuin polttaa ekaa kertaa elamassani jalkapohjani ja nyt astuin rannal johkin pullon korkkiin meika handlaa :) Ma en oo koko reissun aikana muuta kolhinu ku jalkateriani (hmm ei varmaan kande alkaa manaa). Eka Khao Lakissa loin kiveen vasurin keskivarpaan rampiessani kivikossa (=haava) ja pari paivaa myohemmin nirskautin samaisen varpaan Similanin saarilla puun juuren -> aaneton huuto ja murtunut varvas (ihmetytti miten onnistuin saman varpaan kolhii kahesti parin paivan sisaan ku ennen ei ollu mitaan sattunu :). Mut mitapa sille ois tehny, paivan jalkeen ei enaa sattunu, ja ei naa mun varpaan ennenkaan mitkaan natit ollu (kiitos jalkapallon). Niin ja nyt taal on Tet eli uusivuosi kaynnissa, kaikki on juhlatuulella ja iltasin ammutaan ilotulitteita, eihan sillon viitti bussissa istua. Kerkee sita reuhkaamaan, mulle iski jossain vaihees jo paniikki et enaa alle kaks kuukautta ni oon taas kotona, mut se meni nopeest ohi, parissa kuukaudessa kerkee sattua ja tapahtua vaikka milla mitalla...



Paivat kuluu samaa kaavaa noudattaen: herailen sit ku silta tuntuu (kanny sammui ekan paivan jalkeen), maksan laskun (3USD), hiippailen rannalle, matkalla syon aamupalan aina samassa paikassa ja ostan vetta, kavelen vesirajaa pitkin pari kilsaa aina samaan paikkaan (josta saa siis namia mangopirteloa), jossa on aina samat tyypit, uin tyynessa meressa, kollottelen eturivin rantatuolissa loppupaivan, luen (Kafka ja The Girl in the Picture on jaany kummittelee meikan mieleen, suosittelen) ja kuuntelen musaa, kappailen vesirajaa pitkin takas, kayn netissa jos jaksan (tayttelee kesatyohakemuksia ja luen LP:a), suihkuttelen, lahden syomaan ulos, luen, joskus kayn parilla kaljalla ja sit nukkuu. Simple life :) Oon myos ollu ihan ulalla et mika paiva on, luulin yks paiva et on torstai (hatarien laskelmien mukaan) mut olikin maanantai, tah? Taa on jokseenkin jannaa, koska oonhan ma kayny sillon tallon netissa, mut en oo vaan missaan vaiheessa muistanu kattoo et mika paiva on menossa :)



Mua on huvittanu taa kambozalainen naisten muoti. Pyjamat on tosi suosittuja! Eika nyt oo kyse et vaa aamusin nakis pyjamapukusii naisii, tyttoi ja lapsia, vaan ihan ympari vuorokauden. Taal on yks kauppa mis myydaan vaan pyjamia (pikkasen huvittais seurata kyseista muotisuuntausta). Luulin kans ettei miehet vois enaa naisellisemmiks muuttua Thaimaan jalkeen, mut en oo enaa ihan varma. Yks kerta istuin syomas paikallisen tuk tuk-aseman vieres ja kaikki kuskit peilaili taustapeileilla nassuaan, yks peilas takahampaitaan ja yks nyppi pinseteilla leukaansa. Ja meika nauraa kippurasssa :D Naa tyypit on kans ihan alyttoman siroja, kimeeaanisia kirkujia ja ladyboyitakin on jonkun verran. Ja kuvia ei oo koska kamera on jumittanu lahinna hostellin tallelokerossa, osa on jotain vanhoja...

Siem Reap

Aika on taas lentany! Oon vielkii taal Siem Reapissa, hupsista :) Oon mm. pyorailly ympari kambodzalaista maaseutua, kiivenny temppeleille, syony evaita kattellessa noita maisemia, heranny pirun aikasin et nakisin auringonnousun temppeleilla ja tullu aina vasta illan pimetessa kampille, kappailly yksin parilla temppelilla ennen muitten turistien tuloa (taydellista), hermoillu ku on taytyny polkee keskustassa ruuhka-aikaan, pitany valipaivii pitkien temppeli-vierailu paivien jalkeen, lukenu, jutellu muitten matkaajien kanssa, kayny piknikilla puistossa ja taytelly kesatyo-hakemuksia (yok). Kuvat on melko sekalaisessa jarjestyksessa, ekana kuiteskin Angkor Wat:

 




Oon ihan sekasin jo noist temppeleist, mika oli minkakin niminen ja mika kuva on otettu mistakin paikasta :) Paa pursuaa vuosilukuja, outoja nimia, intialaisia jumalia ja kaikkee mahollisat nippelitietoo, huhheijaa! Mut ei pelkoo, emma kyllastyta teit niil, eikohan noi miljoona kuvaa riita?












 










Banteay Srei:











Ekana vierailupaivana taisin vahan innostua. Poljin eka ostaa lipun (40USD/3d, ryostoa!), sit kaupungin lapi ja maaseudulle kattoo Roluos-ryhman temppeleita (16km), jotka on sielta vanhimmasta paasta (800-l) ja sielta Banteay Sreille (yli 30km), ihan vaan koska kello oli niin vahan , eika huvittanu viel lahtee takas (ja sita temppelia kuvailtiin vaaleenpunaseks, heh). Ei se fiksuin teko, jos ei oo viimiseen neljaan kuukauteen polkenu metriakaan pyoralla! Ku nousin pyoran selkaan polkeakseni viimoset  reilut 30km takas kaupunkiin ni persus huus jo halleluujaata, mut sisulla poljin takas ja kirosin kaikki muut (fiksut ja rikkaat) turistit jotka ohitti mut tuk tukeissaan, harvassa oli muut pyorailijat. Tiet ei siis ollu mistaan parhaasta paasta (pienta trarinaa koko aika), ja pyorakin oli suht surkee (note to self: testaa aina jarrut ku vuokraat pyoraa). Katkerana mietein et kyl ne turistibussien pakettimatkaajat menettaa paljon. Ne ei kuule ku muksut lukee yhessa aaneen pienessa kylakoulussa, haista maaseudun "tuoksuja", meinaa kolaroida lehmien kanssa, kuule pikkumuksujen tervehdyksia eika hikoile helteessa vaan jaatyy ilmastoiduissa busseissaan. Njaah koyhan matkaajan ruikutuksia :)



Bayon:





Maaseutu oli kyl upeeta, muksut huutelee pihoilta, lehmia (kerran jouduin siis tekee akkijarrutuksen ku ne paatti vaihtaa toisel puol tieta), nuorii pelaas lentopalloa, punaisia hiekkateita, kuorma-autoja tupaten taynna ihmisii, lammin ilma (muttei liian) ja pienet kylat. 





Parin lomapaivan jalkeen uudestaan kiertelee temppeleit, tosin niita lahempana olevia :) On muuten janna herata ennen viitta ja polkee pimeen kaupungin lapi ottalampun valossa :) Mut kyl se Angkor Watin auringonnousun nakeminen oli sen arvosta  (vaik siel muutama muukin turisti oli, tosin vahemman ko pelkasin)!!


 





Siem Reap on ollu mukavampi paikka ku odotin eli odotukset ei ollu hirveen korkeella? :) Ensinnakin taal on halpaa kunhan ei mihkaan turistiansaan mee. Heti ku poistuu kaupungista, siel on maaseutua, pienia kylia ja sita oikeeta elamaakin. Onhan taalla turisteja ja oikee bar street, kalliita turistiliikkeita, mut vahan ko ettii ni loytaa kyl paikkoi, mis oot ainut turisti.







Nyt ois suunnitelmis ettii bussi johkin rannikolle, luultavast Sihanoukvilleen. Enkohan ma oo jo tarpeeks jumittanu taalla...