Huoh, Indonesia nayttany kyntensa. Myohastyneita lentoja, missattuja jatkolentoja, venaamista, elamani kamalimpia autokyyteja (joo, monikko), turistihintoja, pimeita minibusseja, machoilija-miehia, Sulawesi-massagen tyrkyttamista (niilta edellamainituilta tyypeilta), "suihku" ottalampun valossa (suihkuja ei tosiaan ole, vesisaavi ja kauha on), sanan ei ymmartamattomyytta, kiskurihintaisia "hotelleja", sahkokatkoja, rinkan olinpaikan tietamattomyys, istumalihasten treenaamista, kamalaa karaokea, visan toimimattomuus otoissa (=paniikki), ojek-kyyteja hamarilta tyypeilta, kamerakannyilla kuvia meikalaisesta (ku oisin joku stara, huoh), ei ymmarreta enkkua, vuohiparka bussin katolla maakimassa, surkeet tiet ja paallimmaisena mieles: NO TOGEANS!!!! (ja kuvia ei nyt tuu kun ei toimi taa tietsikka)
On tohon aikaan mahtunut paljon hyvaakin, alkaa ymmartako vaarin, mut paalimmainen fiilis kyl on aareton vitutus, harmistus, itketys ja turhautuminen. Hyvaa ollu mm. maisemat, riisipeltoja tyolaisineen, mudassa piehtaroivia vesipuhveleita, sadematsaa, rotkoja, vuoria, auringonlaskuja ja -nousuja, joululauluja, pari ystavallista avuliasta sielua, yo Jakartalaisessa hienostohotellissa ilmaseks (yo maksoi enemman ku mun koleman paivan kok.budjetti) ja sen aamiainen, namia ruokaa, rantamaisemia palmuilla ja turkoosilla vedella (tosin valil harmitti et nain sen vaan bussin ikkunasta), kalastajia vyotaisia myoten meressa mopokyparat paassa (piti kyl hieraista silmia), alennuksia liian kalliista "hotelli"huoneista ja se tunne kun paas niista kamalista busseista pois.
Mut jos sita taas jonkinlaisessa aikajarjestyksessa... Kaikki alkoi Pontianakin lentokentalta, ja myohastyneesta lennosta Jakartaan. Vaan 2,5h myohassa -> mun myohastyminen jatkolennolta tunnilla -> seuraava lento 23h paasta . Koitettiin saada mua toiselle lennolle et kerkeisin, mut ei ollu tilaa. Kauhee hyorina ja pyorina siel Lion Airin toimistossa oli, mut lopputulokseen se ei vaikuttanu. Jakartassa mut ohjattiin \loungeen venaa, sielta kyyti Jakartan keskustaan hienostohotelliin (joo, tasta ei oo valittamista). Marmoria, orkideoja, portieerit, hissikuskit, lampimat pyyhkeet, suihku (josta ois ehka ollu iloa, jos mulla ois ollu mun rinkka mukana) ja iso aamiainen. Miinusta turhan innokkaasta vastaanottovirkailijasta, joka heratti mut eka 7lta et aamiainen alkaa nyt, sit 8lta muistuttaa et aamiainen loppuu 10lta ja viel puol 9lta et check-out on 12ta, kiitti! Tosiaan paastiin sin hotelliin joskus yomyohaan, oli ollu pitka ja stressaava paiva. Rinkka tosiaan oli teilla tietamattomilla, mul ollu mitaan hajua et minkalaisessa seurassa se oli...Laittoi hermostuttamaan.
Sit takas lentokentalle, venaamaan. Ja tietysti lento oli myohassa pari tuntia eli Palussa oltiin illalla joskus 11 aikoihin. Meinasin myos menettaa reissun ekan ikkunapaikan kun mun paikalla istuva tyyppi ei suostunut siirtymaan, siin sit lentoemanta kavi laksyttaa tyyppia, ni paasin ikkunapaikalle. Eipa siit pimees ollut muuta iloa kuin ilta-Jakarta, oli pirun iso!! Palun lentokental syntyi ryysis pikkusen matkatavarahihnan ymparille, ja siin tungoksessa koitin bongata rinkkaa. Sit hihna pyssas, ei rinkkaa. Kiertelin ympariinsa, jos joku ois siirtany sen johonkin mun huomaamatta, mut ei. Hlokunta ei tietenkaan m\puhunu enkkua, mitas silla lentokentalla tekee? Menin sit Lion Airin toimiston eteen venaa et sinne tulis joku, ja tunnin vanaamisen (taksi?-huutojen ymparoimana) sin tuli tyyppi, ja osottelin mun pikkureppua. Sielta se rinkka loytyi, toimiston peralta, huuuh! Mietitytti miten se on sinne paatynyt ennen mua, jos lentoja oli vaan 1/vrk...
Seuraavana aamuna kyyti Ampanaan, 9h bussissa (tosin sanottiin et kestais 11h), kuski oli hullu, ohitteli huonokuntoisilla kiemurateilla, toottaili taukoomatta, ketjupolttaja jne. Sit surkee hotelli Oasis Ampanassa,elkaa menko. Hyttysia, sahkokatko, karaoke (ja mako halusin nukkuu), lirusilma omistaja (massage-tyrkyttaja) joka uteli meikalaisen siviilisaatya (joka on leikisti kihloissa nykyisin, ei tartte ihmetel jos kuvis nakyy sormus meikalaisen nimettomas. On muuten palastanu hankalilta miehilta useesti jo, rahansa vaarti siis!), kallis ja aamupala oli mitaton (1 lettu ja baani). Ja sit selvis et mun Visa ei toimi siel, ja kateista oli just ja just kahdeks paivaks (asuminen, lautat, bussi pois Posoon), mut ois ollu kiva jos ois ollu rahaa syodakin jotain. Katkerin mielin skippasin Togean saaret ja laksin takas pain, Posoon.
Otin halvan paikallisbussin, ja tartteek ees sanoo et oli kamalaa?!!! Koko bussi tupaten taynna, vuohia katolla, kukaan ei puhu enkkua, kierrellaan viemassa ihmisia kotiinsa, kuuma, machomiehia, jotka otti kuvia meikalaisesta, vaikka sanoisin ei. Yks koitti istuu mun vieres (=vallata mun tilan) mut heti kun se hetkeks nousi ni laitoin repun siihen penkille, ja siitakos naurunremakka syntyi :) Mut jatettiin johki raja-asemal ennen Posoa, josta mun pitais ottaa bussi Torajaan. Mut niitten tyyppien mukaan bussia ei enaa mee (ne ei puhunu enkkua, mut nain ma ymmarsin) ja siin sit ne koitti tuputtaa mul jarkyn kallista charteria, 100e, varmaan!! Ma oon pyhasti sita mielta et jos et Indonesiassa tunne ittees koko aika huijatuks, ni et oo kokenu aitoa Indonesiaa. Alko vahan pelottaa ku ilt alkoi tulee, ja bussia ei kuulu. Se yks tyyppi piirteli vihkoonsa sydamia ja osoittelua mua ja itteensa. Tsiisus! Ja "kihlasormus" pelasti meikalaisen jalleen pulasta.
Siihen tuli huomattavasti halvempi pimee kyyti Palopoon, mut tiesin et maksoin liikaa (alle 10e) kyydista, kateispinkasta kun vedettiin provikoita. Kun kysyin tarttenko nukkumapaikan ennen minibussikyytia Torajaan, ni vastattiin: "no losmen, sleep car" eli ajettiin lapi yon, ja ma en nukkunu silmaystakaan. Tartteeekohan ees sanoo et taakin kuski oli ihan NUTS!! Kaahattiin, trance soi, ma loin paata kattoon vahintaan kerran tunnis, naapurit nukkuu (wtf??) ja pomppii mun paalle, oli kylma, pimee, sumuista ja koko aika pyssataan (ostaa ruokaa, syomaan, pesee autoo, korjaa kajareita, vessaan jne). Oli kyl janna fiilis ajaa auringon noustessa riisipeltojen lapi, oli nattia!
Paloposta pomppuinen minibussi Torajaan, 15 henkea 8 hengen bussisa, joista 5 voi pahoin, ihanaa :) Taal Torajassa oon kavelly riisipeltojen keskella, ihaillu jannaa arkkitehtuuria (talojen katot sarvien muotoset), nahny vanhoja outoja hautoja, meni kylman vareet kun aatteli et siel on oikeesti ruumis sisalla. Ainoo harmi oli et kameran akku oli laturis kampilla, enpa hei oiskaan halunnu ottaa kuvia (mut googletelkaas jos kiinnostaa). Mut kun on saanut paahan et tahtoo snorklaa, ni sit on pakko menna. Nyt oottelen kyytia Makassariin, josta jollain pelilla pitais paasta Lombokiin ja Gilin saaria. Lisaa bussissa istumista tiedossa siis, jihaa :)
ps. haha koko teksti valittmaista kyydeista :) jaksoiko kukaan ees lukea, tuskin...kuvia tulee myohemmin, musta ei luultavasti taaskaan kuulu mitaan vahaan aikaan...
30.11.10
23.11.10
Hello Mister!
Orangutans :)
Tais olla aikamoinen onnenpotku et majoituin samaan hostelliin kun se aussi-valokuvaaja-dokumentaristi :) Seuraavana aamuna se esitteli mut paikalliselle "turistipomolle" Alexille ja kahdelle tosi mukavalle likalle (toinen radiojuontaja, toinen dayak-tanssija). Ajelttiin porukalla skootterilla ympariinsa kaupunkia (ilman kyparia, suht extreme, vakuutusyhtio ja aiti tuskin tykkaa :) kattelee nahtavyyksia, mitka ei hirveen nayttavat oo taalla, mut oli ihan alykivaa. Tavattiin myos tuleva sulttaanin, tosi sootti pikkupoika :) Kuvat on Semengohin Wildlife Rehabilitation Centresta (orangutans) ja Kuchingista (siel oli kiva orkidea-farmi) seka lopusta Pontianakista. Kyl huomas et ollaan paivantasaajalla, onnistuin polttaa niskani (taitavaa parin kuukauden reissaamisen jalkeen, eiko?)
Paasin kuin paasinkin sinne longhouseen (en kuitenkaan minnekaan viidakon keskelle) missa oli tanssiharjoitukset ja upeeta musaa (rumpuja jne.). Mut esiteltiin eka paikan pomolle, Agnusille, jonka kans juteltiin aikas pitkaankin, se kyseli kaikkee Suomen kansallistansseista ja eri heimoista, heh :) Sit mulle tarjottiin paikallista viinasta, joka maistu ihan normille, mut se "juttu" oli et mika siel pullossa lillui. Ei ollu ihan normikamaa. Nimittain krokotilin penis. Joops... Pakko oli maistaa etten loukannut ketaan, vahan epailytti kylla, pakko myontaa. Siina sit otettiin pikkanen horppy ku kaikki tuojottaa, likat kikattaa ja meika koittaa valttaa koskemasta siihen pullon sisukseen :) :) Koitan saada ladattua joskus videon, jonka otin, niin kuulette tekin sita musaa...
Kaikki, jotka mut tuntee kohottaa myos seuraavalle kohdalle kulmakarvojaan: kavin iltamessussa! Flo ja Lea kutsui mut kirkkoon (katolilaiseen) niitten kans ja taa likkahan meni :) Oli pikkasen eri meno ku Suomes, siel oli iso kuoro, musaa oli paljon ja koko aika polvistuttiin rukoilemaan ja ristimerkkia tehtiin usein. Yks mika pisti silmaan oli elektroniset taulut, jotka ilmoitti laulettavan virsun numeron.
Kavin Pelnin (paattiyhtio) toimistossa ja sain tietaa et kestaa viikon (!!!!) menna taalta Pontianakista Sulawesiin, eli suunnitelmien muutos. Alex hommas mulle lennot Jakartan kautta Paluun (n.60e) keskiviikoks eli tuli taas tuhlattua... mut loppupeleis saastaa aikaa ja rahaakin, eika oikeen huvita jumittaa laivalla viikkoa :) Sulawesin Palusta suuntaan Togeanin saarille snorklaa ja Tana Torajaan kattelee jannia hautoja, cant't wait! Indonesian kieli on muuten aika hauskaa. kun siina on niin paljon samoja sanoja kuin suomessa (esim. yksi=satu, viisi=lima jne.) ja taalla osataan jopa sanoo mun nimi oikein, jee! Musta ei sit taas kuulu vahaan aikaan, en tie millee tuol Togeanin saariltoimii netti...
Taalla suunnalla ei hirveesti naisturisteja liiku, kavellessa kadun varressa kuulee aina 'hello mister" -tervehdyksia :) Pistaa hymyilemaan :D
Tais olla aikamoinen onnenpotku et majoituin samaan hostelliin kun se aussi-valokuvaaja-dokumentaristi :) Seuraavana aamuna se esitteli mut paikalliselle "turistipomolle" Alexille ja kahdelle tosi mukavalle likalle (toinen radiojuontaja, toinen dayak-tanssija). Ajelttiin porukalla skootterilla ympariinsa kaupunkia (ilman kyparia, suht extreme, vakuutusyhtio ja aiti tuskin tykkaa :) kattelee nahtavyyksia, mitka ei hirveen nayttavat oo taalla, mut oli ihan alykivaa. Tavattiin myos tuleva sulttaanin, tosi sootti pikkupoika :) Kuvat on Semengohin Wildlife Rehabilitation Centresta (orangutans) ja Kuchingista (siel oli kiva orkidea-farmi) seka lopusta Pontianakista. Kyl huomas et ollaan paivantasaajalla, onnistuin polttaa niskani (taitavaa parin kuukauden reissaamisen jalkeen, eiko?)
Paasin kuin paasinkin sinne longhouseen (en kuitenkaan minnekaan viidakon keskelle) missa oli tanssiharjoitukset ja upeeta musaa (rumpuja jne.). Mut esiteltiin eka paikan pomolle, Agnusille, jonka kans juteltiin aikas pitkaankin, se kyseli kaikkee Suomen kansallistansseista ja eri heimoista, heh :) Sit mulle tarjottiin paikallista viinasta, joka maistu ihan normille, mut se "juttu" oli et mika siel pullossa lillui. Ei ollu ihan normikamaa. Nimittain krokotilin penis. Joops... Pakko oli maistaa etten loukannut ketaan, vahan epailytti kylla, pakko myontaa. Siina sit otettiin pikkanen horppy ku kaikki tuojottaa, likat kikattaa ja meika koittaa valttaa koskemasta siihen pullon sisukseen :) :) Koitan saada ladattua joskus videon, jonka otin, niin kuulette tekin sita musaa...
Kaikki, jotka mut tuntee kohottaa myos seuraavalle kohdalle kulmakarvojaan: kavin iltamessussa! Flo ja Lea kutsui mut kirkkoon (katolilaiseen) niitten kans ja taa likkahan meni :) Oli pikkasen eri meno ku Suomes, siel oli iso kuoro, musaa oli paljon ja koko aika polvistuttiin rukoilemaan ja ristimerkkia tehtiin usein. Yks mika pisti silmaan oli elektroniset taulut, jotka ilmoitti laulettavan virsun numeron.
Kavin Pelnin (paattiyhtio) toimistossa ja sain tietaa et kestaa viikon (!!!!) menna taalta Pontianakista Sulawesiin, eli suunnitelmien muutos. Alex hommas mulle lennot Jakartan kautta Paluun (n.60e) keskiviikoks eli tuli taas tuhlattua... mut loppupeleis saastaa aikaa ja rahaakin, eika oikeen huvita jumittaa laivalla viikkoa :) Sulawesin Palusta suuntaan Togeanin saarille snorklaa ja Tana Torajaan kattelee jannia hautoja, cant't wait! Indonesian kieli on muuten aika hauskaa. kun siina on niin paljon samoja sanoja kuin suomessa (esim. yksi=satu, viisi=lima jne.) ja taalla osataan jopa sanoo mun nimi oikein, jee! Musta ei sit taas kuulu vahaan aikaan, en tie millee tuol Togeanin saariltoimii netti...
Taalla suunnalla ei hirveesti naisturisteja liiku, kavellessa kadun varressa kuulee aina 'hello mister" -tervehdyksia :) Pistaa hymyilemaan :D
20.11.10
Leeches suck...blood!!!
Jaahas, kait se ois fiksua aloittaa aikajarjestyksessa, paa on ihan sekaisin kun on niin paljon kerrottavaa :) Silloin 9.11 (jestas kun tosta tuntuu olevan miljoona vuotta aikaa) suuntasin Mirista Muluun. Lentokentalla piti hommailla lento pois pain, ja se oli yhta tappelua, mun Visa ei sit vaan toimi, kun haluaa tilata lipun netista (josta se on tietysti halvempi ostaa). Loppujen lopuks tosi avulias kassaneiti varaa lipun mun nimella omilla tunnuksillaan netista, ja ma maksan varausmaksun ja lipun siina kassalla. Luojan kiitos taal on avuliaita ihmisia :)
Siina hassakassa tuli kiire lentskariin, ja tietty unohtui meikalaisen linkkari repun taskuun, joka tietty piippaa turvatarkastuksessa :) Ja eikun takaisin check-inniin koittaa josko sen sais viel laitettua rinkkaan, mut matkatavarat on jo lastattu. Siina kiroillen ja haikein mielin hyvastelin linkkarin. Mut kerkesin kuiteski lennolle, mika oli tarkeinta :)
Ja puolen tunnin kuluttua oltiinkin sit jo Mulussa. Siel oli ihan snadi lentokentta keskella sademetsaa. Pikkasen kavelyn jalkeen olinkin sit jo perilla, hommailin majapaikan, vahan aktiviteettia ja tutustumassa puistoon. Iltapaivalla menin Canopy skywalkille (maailman pisin puusta puuhun meneva skywalk) ja oli kieltamatta siistia kavella siella ylhaalla puitten latvuksissa, jokien ylla, heiluvilla (ja rasahtelevilla) silloilla ja kattella kaiken maailman ottiaisia ja lintuja jne. Vahan harmitti kun alkoi sataa just kun mentiin sinne.
10.11 kavin varaamassa The Pinnacles-reissun perjantaiksi, huh kun oli kallis (aitin synttarilahjarahat tuli kaytettya, kiitos sponssaamisesta). Alkoi kivasti jannittaa! Kavelin Pakun vesiputouksille itekseni. Ma rakastan kulkea viidakossa yksin. Ei holottavia turisteja, jotka kyselee tyhmia tai haluaa kuvan joka ikisesta otokasta. Kaikki risahdukset ja aanet kuulostaa erilaisilta, tulee aina pikkasen jannittynyt fiilis.
Putous oli ok, ei hienoin missa oon ollu, mut oli kuiteskin ilmainen reissu :) Tuntuu valilla et taal koitetaan hirveesti rahastaa ihmisia, hoh...Lankuilla oli hirveesti liskoja aurinkolaikissa, valilla ne ei ollu moksiskaan kun otin kuvia, mut yleensa ne livahti karkuun :)
Ihmettelin aluks kanssa kuin siella poluilla ja teilla on valilla perhosten kilpa-ajot kaynnissa. Myohemmin kuulin etta jotkut apinat yopyy puissa, jotka on polkujen paalla. Ja perhoset (kuten muutkin ottiaiset ja elaimet) tarttee suolaa ja sitahan on sopivasti apinan pissassa. Yook!!! Karisti pikkasen perhosten kauneutta ja salaperaisyytta meikalaisen silmissa :) Julha-ateria apinan pissalammikoissa. Noh joka paiva oppii uutta, sen on taalla ollessa oppinut.
11.11 aamulla, siina 8n jalkeen ne tyypit joitten kans olin menos seuraavana paivana sin reisuun, tuli sanoo et ne onkin menossa jo tanaan, lahdenko mukaan??? Olin just pakannut rinkan (olin vaihtamassa hostellia, kun nyk. oli taynna), syony aamupalan ja just lahdossa sinne uuteen hostelliin. Sekunnin mietintatauon jalkeen huudan: "JOO" ja eikun myllaamaan rinkka uusiks ja pakkaamaan pikkureppu. Pienen paniikkipakkailun jalkeen vein rinkan sailoon ja lahdettiin matkaan kahden belgialaisen (myos ex tempore- matkaajia) ja isa-poika aussiduon kanssa.
Ekana oli longboat kyyti kahdelle luolalle. Matkalla nahtiin upeeta sademetsaa, puut kaartui joen ylle ja niista roikkui "liaaneja" (ihan niin ku kaikis luonto-ohjelmissa!), koskia ja matalikkoja seka kyla, jossa oli puisia longhouseja ja varastoja, nakuja lapsia leikkimassa, naisia nyrkkipyykilla joessa ja miehia pesulla (vaan lapset oli nakuja :). Saamarin upeeta!!! Takasintulomatkalla nain myos apinan ylhaalla puussa!
Luolatkin oli hienoja, yllari :) Eka oli Wind-luola, jossa tunsi pienta vetoa parissa paikassa. Siel oli hieno King's Room-kammio, jossa oli hienoja muodostelmia. Sielta kaveltiin Clearwater-luolaan jokea pisin. Oli muuten K-Aasian pisin luola (170km) ja oisko ollut maailmanlaajuisestikin joku 8. ? Siella sisalla kulki joki, jonka vetta ma maistoin, maistui maalle. Ilmankosteus oli ihan kohtuu suuri, ottalampun valossa naki kun vesipisarat leijui siina nokan eessa (=ei kuvia). Luolan sisaankaynnilla kasvoi hassu yksilehtinen kasvi, jollaista ei tavata muualla.
Matka jatkui longboatilla ylavirtaan kohti Camp 5:a. Loppumatka kaveltiin 9km sinne ihan kohtuu vauhtia ja siina ekan kilsan kohdalla nyppasin mun elaman ihka ekan iilimadon saaresta <3 Ja se jai koko matkan ainoaksi, poh (eika ees kerenny imasee mitaan, ku oli vasta kiipeemassa)!! Olin niin olettanu et jos hyttyset rakastaa mua niin pakostihan iilimadotkin? Muilla oli tyyliin 5-6 per paiva, ja ihan kunnolla verta vuotavia. On muuten hassun nopeita ja ketteria otuksia, mut ei siina et haluisin niihin enaa ton tarkemmin tutustua...Oli pakko laittaa silti toi otsikko (LP:sta) :)
Camp 5 oli huomattasti parempi, mihin olin varautunut. Oli hieno iso keittio, vesivessat, laituri, josta menna uimaan jaakylmaan jokeen (ei ihan oottais tropiikissa olevan yhta kylmaa vetta kuin Suomessa?), patjat, sahkot, istumaryhmia ja kunnon puhtaat suihkut. Pompattiinkin heti alkulopinoitten jalkeen jokeen pulikoimaan, teki hyvaa pitkan kavelyn jalkeen (taalla pain on nyrkkisaantona sadematsassa kuljettaessa, etta matka tuntuu tuplasti pitemmalta kuin normilampotiloissa/ilmankosteudessa).
Ei oo mikaan surkeesti valottunut kuva, vaan oikeest toi auringonlasku varjas kaiken keltaseks...
Siina sitten kananuudelit naamaan ja kateellisena haistelin muitten kokkailuja. Ausseilla oli kanafileet mukana, yhella kiinalaisella porkkana-kananmuna-lihamuhennosta, ja yks ryhma teki oikean kolmen ruokalajin aterian. Reilua ettenko sanoisi, ei mulla ollu silla varoitusajalla aikaa hommata mitaan juhla-aterioita mukaan (eipa mulla ois ollut repussa kylla tilaakaan)! Toisena iltana sinne tuli iso ryhma, joilla oli paljon ruokaa mukana, ja kai ne saali mein kananuudeleita yms. kun ne antoi meille hedelmia, leipaa ja voita=luksusta!!! :)
Kuudelta aamulla lahdettiin kohti Mt. Apin huippua! Kamera, vetta (3l) ja evasta mukaan ja eikun matkaan. Eka 200m oli ok, ja sitten alkoi itse nousu! Eika mikaan Kauttuan pururadan jyrkin maki- nousu, vaan pirun jyrkka, raskas ja kestavyytta koetteleva. Puuskutus alko varmaan 20m jalkeen. Eika se siita enaa missaan vaiheessa helpottunut, ehei. Kartalla matkaa on vaivaiset 2,4km!!! mutta uskokaa kun sanon et se tuntui 50 kertaa pitemmalta. Eka tauko oli mini-pinnaakkeleilla, kaikilla vaatteet markana hiesta (ei kuumuudesta, koska kuuma siella ei ollut) ja pohkeet ja reidet huutaa jo lepoa. Se belgialainen likka on jaanyt jo piitkan matkan paahan ja ooteltiin sita.
Sen lisaks etta ne rinteet oli alyttoman jyrkkia, ne oli taynna juuria ja teravia kivia, siis taynna! Ja teravia kivia, valilla ei voinut ottaa kadella tukea kun oli niin taravia (kuvitelkaa noita pinnaakkeleita minikoossa). Sinne jos kaatuisi niin olis ihan repaleilla (seniori-aussi kaatui paluumatkalla, kivat ruhjeet tuli). Ja tohon paalle otokat. Piti kattoa mista ottaa tukea jyrkimmissa kohdissa, onks siel kiva hamis tai ehkapa tuhatjalkainen (taal on yks suht yleinen, jonka puremasta toipuminen kestaa viikon) plus ne iilimadot. Mun on jotenkin hankala kuvata miten raskas toi nousu oli, koska kilometreissa mentyna toi kuulostaa ihan naurettavalta :)
Loppumatkasta rankkeni entisestaan: piti oikeesti alkaa kiipeemaan. Siella oli tukikoysia, teraslankkuja rotkojen paalla, tikkaita ja metallisia jalansijoja. Valilla piti menna pystysuorista tai ulkonevista kohdista, koydessa roikkuen. Tuli fiilis kun ois mennyt jossain hallissa sisakiipeilya, mut ilman niita valjaita. Pari hassua kuvaa koitin napata, mut nyt kun kattelen niita niin ei ne ees nayta niin pahoilta. Taa taitaa ol niita juttuja, jotka pitaa itte kokea eli see for yourself :)
Suurimman osan matkasta menin itekseni, aluks aussit ja opas veti liian lujaa (paatin jo alkumatkasta etten ala kilpailemaan, vaan meen oikeesti omaa vauhtia), belgialaiset taas etanavauhtia. Paluumatkalla taas opas jai belgareiden kanssa ja aussit jatkoi harppomista (ja ehka vahan kaatuillen). Valilla mietitytti mista ma tolle oppaalle maksan kiskurihintaa kun enhan ma ees naa sita koko matkan aikana :)
Siina yhdessa vaiheessa kuultiin rapinaa lahipuusta ja kun katottiin mika siella menee, niin apinahan se siella kokotti! Ma luulen et se oli red langur (tai red leaf monkey) ja niita oli yht. ainaski kolme. Saamarin upea kokemus. Tuijotettiin toisiamme joku 5-10min, hankala sanoa. Taa oikeestaan kruunas koko matkan! Nain ekaa kertaa luonnossa elavia apinoita, oon kyl ennen kuullut niita, mutten nahnyt nain lahietaisyydelta! Siistia!!!
Turha varmaan sanoa et sit kun paastiin huipulle niin WOW!!! Nakoala oli mahtava ja oli niin onnellinen raskaan nousun jalkeen, ma tein sen! Oisin hyppinyt tasajalkaa ja huutanut onnesta, jollei jalat ois ollu niin kiipeet (huutaminen yksistaan ois ollu tyhmaa :) The Pinnacles <3 Rapsittiin kuvia, syotiin lounas (pahkinoita ja keksi), levattiin ja ihailtiin maisemaa. Siella oli shrew (en tie mika on suomeks), jota koitettiin ruokkia et saatais kuva. Oltiin siis n. 1710m korkeudessa (camp 5 on 50m merenpinnan alapuolella) eli ei nyt niin hirveen korkeella. Mut kyl ma uskon miks ton sanotaan olevan haastavampi kuin Kota Kinablun vallottamisen (suurin osa tekee sen). Oli vaikeeta!
Ja jos ma asken sanoin et oli rankkaa jne. niin alastulo oli se potenssiin 10. Oikeesti ma en juksaa. Valilla ei nahnyt minne jalkansa laittoi, toivoi etta siella ei ole liukasta kohtaa tai liikkuvaa kivea. Mua oikeesti pelotti alasmennessa kun naki ne pudotukset, mut askel kerrallaan ma paasin pikkuhiljaa alas. Se belgialaislikka jai ekassa maessa jo jalkeen, se pelkas korkeita paikkoja. Arvatkaa kaviko saaliks. Ne tuli jotain 2h mun jalkeen perille. Ja jos toi ei viel kuulosta tarpeeks vaikeelta niin lisatkaa yhtaloon rankkasade, joka ilmaantui suunnilleen kun olin puolessa valissa. Thanks! Ton jalkeen makin kuljin etanavauhtia, koska nyt ne kaikki kivet ja juuret oli pirun liukkaita!
Mun suureks yllatyksesk mulla kesti alastulo yhta kauan kuin ylosmeno 3,5-4h, varmaan siks kun en pitany taukoja, niin kuin ylosmennessa tehtiin (ootettiin sita belgialaislikkaa). Reidet oli kipeet, ja joka askeleella tuntui kun jalat tahtois pettaa alta. Ylos oli kans henkisestikin helpompi menna, oli maaranpaa, jonka tahtoi nahda, ja jonka nakemisesta oli maksanut tukun rahaa + halus uuden profiilikuvan naamakirjaan :) Alasmennessa koitti vaan hokea, et helikopterikyyti ois liian kallis meikalaisen budjetille, on noloa luovuttaa ja et alhaalla paasee suihkuun (tosin ku alkoi sataa ni ei voinut sita kayttaa).
Paasin kuitenkin perille, huh! Paikkarit, suihku, ruokaa ja puhtaat vaatteet teki hyvaa. Ja nyt saatiin siis hedelmiakin, jee :)
Siina uuden kiipejaryhman saapuessa meita ei huvittanut kertoa matkasta, kokekoot ja karsikoot itse! Nyt ymmarrettiin hyvin niita jo kiivenneita, jotka ei kertonut mitaan kun koitettiin ekana iltana kysella ;) Ei ne sanat riita kuiteskaan kuvaamaan mita niilla on seuraavana paivana eessa...Paluumatka meni ok, se 9km tuntui jostain syysta pitemmalta kuin tulomatkalla :)
Ei voi muuta sanoa kuin etta oli vaivansa ja rahansa vaarti reissu!!!
Seuraavana paivana eli 14.11 oli kroppa hellana :) Jalat oli tonkot venyttelyista huolimatta, joten paatin teha pikkasen kavelya ja menin Moonmilk-luolassa kaymaan. Se on ainoo luola taal minne saa menna yksin. Sinne paastakseen piti nousta jotain yli 400 porrasta mika niil kipeilla jaloilla oli suht hidasta touhua :) Luola oli kiva (sai varoa ettei lyonyt paata) ja paluumatkalla koin pikkasen hui-elamyksen. Siel on sellaset tunnelmavalot, jotka sit paatti sammua kun olin siel luolassa. Mulla oli ottalamppu eli ei hataa, mut kuvitelkaas hetki milta toi tuntui. Oot yksin pimeassa luolassa, ja sit valot sammuu just kun oot suunnilleen puolvalissa=>pilkkopimeeta :) Siistia!
Seuraavat paivat leppuuttelin jalkoja, tein pienia kavelyreissuja, koitin kayd kattoo jos oisin nahnyt lepakoitten lentoonlahdon maailman suurimmasta luolan suuaukosta, mut njaah, satoi liikaa illalla just siihen aikaan kun niitten ois pitanyt teha vuoron vaihto, hoh!
Oli vahan ongelmia ton Indonesian viisumin kanssa Kuchingissa, useempikin paikallinen oli sita mielta ettei rajalta saa VoA:a kuten toivoin vaan se pitaa hommata lahetystosta. Loysin (N loysi, kiitos avusta) yhen sivuston, jonka mukaan pitais saada, ja oikeestaan olinkin jo menossa kokeilee onneani, mut mikapa kamala kiire mulla olis ollu, loysin nimittain parhaimman Guest Housen ikina Kuchingista!!!! Mua passattiin kuin viimeista paivaa.
Olin matkalla Kuchingin lentoasemalta paatielle koittaa saamaan bussia kaupunkiin, kun huomasin tien laidassa kyltin Airport Guest House. Ja koska naytti silta et alkaa satamaan, niin paatin koittaa onneani, josko ois mun budjetille sopiva mesta. Hinta yolta on 25MYR eli ei mikaan halvimmasta paasta, mut silla saa niin paljon extraa! Ilmainen laundry, puhdistettu vesi, lehtia (Newsweek ja Valitut Palat :) uus, vasta rempattu huone ja kylpparitilat (jee, vesivessat, jotka ei vuoda), lappari + netti, kyydit ympari kaupunkia, parit ilmaiset ateriat (ja juomat), hellyydenkipea kisu, hedelmia, kaljaa (heh) ja tietty se tarkein eli mukavimmat hostellin pyorittajat (ja kaiken tan sain itekseni, ei muita turisteja). Sita pyorittaa elekkeelle jaanyt ihanan avulias pariskunta, ja homma on ollu kaynnissa vasta pari kuukautta (olin kuudes asiakas :) eli kaikki on uutta ja puhdasta!
Ite pariskunta on myoskin LP-reissaajia eli ne tietaa miten kaikki toimii. Mulle tuotiin heti huoneeseen vetta, vaatteiden kuivaus-tsydeemi ja kylma kalja, ei hullumpaa ;) Tosi mukavia ihmisia ja ku juttelee niitten kanssa niin on kylla vaikuttunut niitten matkoista, lapsista (kaikki valmistunu yliopistosta, yks Harvardista!), anteliaisuudesta (valilla tuli tunne etta ne maksaa mulle enka ma niille kun mua roudataan ympari kaupunkia ja tarjotaan aterioita) ja niitten ei-muslimiudesta (kun kysyin miks seuraava paiva on vapaapaiva, ni ne sano et on joku "muslim day", heh).
Kun kysyin onks lahella ottomaattia, ni mulle sanottiin, et voidaan poiketa matkalla kun mennaan syomaan. Mulle tarjottiin ilmainen ateria (koska olin paikan eka valkoihoinen lady :) korealaisine kaljoineen ja monine ruokalajeineen. Mentiin 101:een, joka on taynna erilaisia ruokakojuja. Soin muuten kans Bluespotted stingrayta, joita spottasin sukellellessa Perhentianin saarille (hyvaa oli)!Oli ihan jarkyn hauska ilta (vaikka paikalliset tuijotti meikalaista kuin viimeista paivaa, ei hirveest oo kyl nakyny turisteja taal) kun polistiin matkoista, vertailtiin maita, kansallisuuksia jne. Nain muuten LV-skootterin, tietty matsaavalla kyparalla :) Kaupunki oli ihan jarkyttavan kaunis illalla (paivalla ihan ok) valaistuksineen.
Kavin kattomassa orankeja!!! Saamarin siistia, ne on tosi isoja otuksia :) Siella ne roikkui puissa, leikki, haki hedelmia maasta ja vuorostansa tuijotti meita. Siel oli yks vauva-orangutan, joka roikkui aidissaan, yks valtavan kokoinen uros ja paljon silta valilta. Naa oli ihan luonnossa elavia, ei enaa hakkeja. Meita varoitettiin ennen sinne menoa olamasta arsyttamasta niita, koska ne puree, ja kovaa :) Ei huutamista, osoittamista millaan mika muistuttaa asetta (kamerajalusta, kavelykeppi jne.), ei pilkkaamista tai vaheksymista eika itkevia lapsia :0 Vaikka meita oli pikkanen turistilauma, niin oli se silti uskomaton kokemus!
Pyorin kaupungilla, ilmaisissa museoissa ja pikkukaupoissa. Bussin loytaminen takas Guestikseen ei ollu ihan helppoa, koska jostain syysta lentokentalle ei oo kaupungilta julkista bussia, mut loysin onneks yhen mika menee ohitte. Pian bussiin hyppasi mieslauma, joka kantoi lehman paata!!!! Joo, verista, muoviin ja naruun kaaraistya lehman paata ja parin pussillista lihaa. Ja parin niitten vaatteet oli veritahroilla. Taa oli niita hetkia jolloin mietti sen edellisillalla syomansa satayan lihan alkuperaa ja mahdollista kylmakuljetusta. Ei oo ihan niin justiinsa taalla pain :)
Juu ja nyt oon jo Indonesiassa, Pontianakissa. Rajamuodollisuudet meni sit loppujen lopuks ok, mita nyt vaan ne myllas mun rinkan aikas perusteellisesti :) Siin oli 5 tyyppia ihmettelemassa kaikkee mun saippuasta ja aspiriniin (mika epailytti niit enemman kuin minigrip-pussiin pakatut malarialaakkeet, heh), mut kaikki meni hymyillessa, tein muuten varmaan ennatyksen sen rinkan uudelleenpakkaamisessa...
Tormasin myos matkan tahan mennessa hinta-laatusuhteelta parhaaseen mestaan (Mess Hijas), ja mua kun niin varoteltiin Indonesian kamaisyydesta :) Yhen hengen huone (75000Rp) telkkarilla, omalla suihkulla ja vessalla ja ihan saamarin puhdas (ei murkkuja tai torakoita). Siel guesthouses tormasin aussiin, joka on tekemassa taalla dokumentteja paikallisista heimoista ja ottaa kuvia elaimista jne.(se on huomen menos syottaa orankeja kadesta erikoisluvalla, epista). Oli ihan alyttoman kuuloista!!! Ja arvatkaa tekisko meikankin nyt mieli menna komyymaan tonne viidakkoon ettii jotai heimoja ja longhouseja :) Mut koitan saada lautan Sulawesi-saarelle, saas naha miten onnaa, niita kun tulee ja menee :) Tana Toraja ja Togean Islands mielessa. Tietty ois kiva kayda Moluccas-saarilla, siel kun ei oo nyt wet-season :)
Nyt taa netti on niin hidas, ettei kuvien lataamisesta tuu mitaan, mut kyl ma viel laitan kuvia niist orangutaneista, no worries. Ja bloggaustahdin kuvittelisin pysyvan suht epasaannollisena, jos saan lautan ni menee varmaan pari paivaa ennen ku paasen maaranpaahani, juu on hidasta :) Eika siellakaan valttist oo kunnon nettia (tai kukaties lainkaan nettia)
Ps. lentskarissa Mulusta Kuchingiin tarjottiin leipaa, jonka sisalla oli munavoita! Viel kuin ois ollu ainaisen paahtoleivan sijaan karjalanpiirakkaa...
Siina hassakassa tuli kiire lentskariin, ja tietty unohtui meikalaisen linkkari repun taskuun, joka tietty piippaa turvatarkastuksessa :) Ja eikun takaisin check-inniin koittaa josko sen sais viel laitettua rinkkaan, mut matkatavarat on jo lastattu. Siina kiroillen ja haikein mielin hyvastelin linkkarin. Mut kerkesin kuiteski lennolle, mika oli tarkeinta :)
Ja puolen tunnin kuluttua oltiinkin sit jo Mulussa. Siel oli ihan snadi lentokentta keskella sademetsaa. Pikkasen kavelyn jalkeen olinkin sit jo perilla, hommailin majapaikan, vahan aktiviteettia ja tutustumassa puistoon. Iltapaivalla menin Canopy skywalkille (maailman pisin puusta puuhun meneva skywalk) ja oli kieltamatta siistia kavella siella ylhaalla puitten latvuksissa, jokien ylla, heiluvilla (ja rasahtelevilla) silloilla ja kattella kaiken maailman ottiaisia ja lintuja jne. Vahan harmitti kun alkoi sataa just kun mentiin sinne.
10.11 kavin varaamassa The Pinnacles-reissun perjantaiksi, huh kun oli kallis (aitin synttarilahjarahat tuli kaytettya, kiitos sponssaamisesta). Alkoi kivasti jannittaa! Kavelin Pakun vesiputouksille itekseni. Ma rakastan kulkea viidakossa yksin. Ei holottavia turisteja, jotka kyselee tyhmia tai haluaa kuvan joka ikisesta otokasta. Kaikki risahdukset ja aanet kuulostaa erilaisilta, tulee aina pikkasen jannittynyt fiilis.
Putous oli ok, ei hienoin missa oon ollu, mut oli kuiteskin ilmainen reissu :) Tuntuu valilla et taal koitetaan hirveesti rahastaa ihmisia, hoh...Lankuilla oli hirveesti liskoja aurinkolaikissa, valilla ne ei ollu moksiskaan kun otin kuvia, mut yleensa ne livahti karkuun :)
Ihmettelin aluks kanssa kuin siella poluilla ja teilla on valilla perhosten kilpa-ajot kaynnissa. Myohemmin kuulin etta jotkut apinat yopyy puissa, jotka on polkujen paalla. Ja perhoset (kuten muutkin ottiaiset ja elaimet) tarttee suolaa ja sitahan on sopivasti apinan pissassa. Yook!!! Karisti pikkasen perhosten kauneutta ja salaperaisyytta meikalaisen silmissa :) Julha-ateria apinan pissalammikoissa. Noh joka paiva oppii uutta, sen on taalla ollessa oppinut.
11.11 aamulla, siina 8n jalkeen ne tyypit joitten kans olin menos seuraavana paivana sin reisuun, tuli sanoo et ne onkin menossa jo tanaan, lahdenko mukaan??? Olin just pakannut rinkan (olin vaihtamassa hostellia, kun nyk. oli taynna), syony aamupalan ja just lahdossa sinne uuteen hostelliin. Sekunnin mietintatauon jalkeen huudan: "JOO" ja eikun myllaamaan rinkka uusiks ja pakkaamaan pikkureppu. Pienen paniikkipakkailun jalkeen vein rinkan sailoon ja lahdettiin matkaan kahden belgialaisen (myos ex tempore- matkaajia) ja isa-poika aussiduon kanssa.
Ekana oli longboat kyyti kahdelle luolalle. Matkalla nahtiin upeeta sademetsaa, puut kaartui joen ylle ja niista roikkui "liaaneja" (ihan niin ku kaikis luonto-ohjelmissa!), koskia ja matalikkoja seka kyla, jossa oli puisia longhouseja ja varastoja, nakuja lapsia leikkimassa, naisia nyrkkipyykilla joessa ja miehia pesulla (vaan lapset oli nakuja :). Saamarin upeeta!!! Takasintulomatkalla nain myos apinan ylhaalla puussa!
Luolatkin oli hienoja, yllari :) Eka oli Wind-luola, jossa tunsi pienta vetoa parissa paikassa. Siel oli hieno King's Room-kammio, jossa oli hienoja muodostelmia. Sielta kaveltiin Clearwater-luolaan jokea pisin. Oli muuten K-Aasian pisin luola (170km) ja oisko ollut maailmanlaajuisestikin joku 8. ? Siella sisalla kulki joki, jonka vetta ma maistoin, maistui maalle. Ilmankosteus oli ihan kohtuu suuri, ottalampun valossa naki kun vesipisarat leijui siina nokan eessa (=ei kuvia). Luolan sisaankaynnilla kasvoi hassu yksilehtinen kasvi, jollaista ei tavata muualla.
Matka jatkui longboatilla ylavirtaan kohti Camp 5:a. Loppumatka kaveltiin 9km sinne ihan kohtuu vauhtia ja siina ekan kilsan kohdalla nyppasin mun elaman ihka ekan iilimadon saaresta <3 Ja se jai koko matkan ainoaksi, poh (eika ees kerenny imasee mitaan, ku oli vasta kiipeemassa)!! Olin niin olettanu et jos hyttyset rakastaa mua niin pakostihan iilimadotkin? Muilla oli tyyliin 5-6 per paiva, ja ihan kunnolla verta vuotavia. On muuten hassun nopeita ja ketteria otuksia, mut ei siina et haluisin niihin enaa ton tarkemmin tutustua...Oli pakko laittaa silti toi otsikko (LP:sta) :)
Camp 5 oli huomattasti parempi, mihin olin varautunut. Oli hieno iso keittio, vesivessat, laituri, josta menna uimaan jaakylmaan jokeen (ei ihan oottais tropiikissa olevan yhta kylmaa vetta kuin Suomessa?), patjat, sahkot, istumaryhmia ja kunnon puhtaat suihkut. Pompattiinkin heti alkulopinoitten jalkeen jokeen pulikoimaan, teki hyvaa pitkan kavelyn jalkeen (taalla pain on nyrkkisaantona sadematsassa kuljettaessa, etta matka tuntuu tuplasti pitemmalta kuin normilampotiloissa/ilmankosteudessa).
Ei oo mikaan surkeesti valottunut kuva, vaan oikeest toi auringonlasku varjas kaiken keltaseks...
Siina sitten kananuudelit naamaan ja kateellisena haistelin muitten kokkailuja. Ausseilla oli kanafileet mukana, yhella kiinalaisella porkkana-kananmuna-lihamuhennosta, ja yks ryhma teki oikean kolmen ruokalajin aterian. Reilua ettenko sanoisi, ei mulla ollu silla varoitusajalla aikaa hommata mitaan juhla-aterioita mukaan (eipa mulla ois ollut repussa kylla tilaakaan)! Toisena iltana sinne tuli iso ryhma, joilla oli paljon ruokaa mukana, ja kai ne saali mein kananuudeleita yms. kun ne antoi meille hedelmia, leipaa ja voita=luksusta!!! :)
Kuudelta aamulla lahdettiin kohti Mt. Apin huippua! Kamera, vetta (3l) ja evasta mukaan ja eikun matkaan. Eka 200m oli ok, ja sitten alkoi itse nousu! Eika mikaan Kauttuan pururadan jyrkin maki- nousu, vaan pirun jyrkka, raskas ja kestavyytta koetteleva. Puuskutus alko varmaan 20m jalkeen. Eika se siita enaa missaan vaiheessa helpottunut, ehei. Kartalla matkaa on vaivaiset 2,4km!!! mutta uskokaa kun sanon et se tuntui 50 kertaa pitemmalta. Eka tauko oli mini-pinnaakkeleilla, kaikilla vaatteet markana hiesta (ei kuumuudesta, koska kuuma siella ei ollut) ja pohkeet ja reidet huutaa jo lepoa. Se belgialainen likka on jaanyt jo piitkan matkan paahan ja ooteltiin sita.
Sen lisaks etta ne rinteet oli alyttoman jyrkkia, ne oli taynna juuria ja teravia kivia, siis taynna! Ja teravia kivia, valilla ei voinut ottaa kadella tukea kun oli niin taravia (kuvitelkaa noita pinnaakkeleita minikoossa). Sinne jos kaatuisi niin olis ihan repaleilla (seniori-aussi kaatui paluumatkalla, kivat ruhjeet tuli). Ja tohon paalle otokat. Piti kattoa mista ottaa tukea jyrkimmissa kohdissa, onks siel kiva hamis tai ehkapa tuhatjalkainen (taal on yks suht yleinen, jonka puremasta toipuminen kestaa viikon) plus ne iilimadot. Mun on jotenkin hankala kuvata miten raskas toi nousu oli, koska kilometreissa mentyna toi kuulostaa ihan naurettavalta :)
Loppumatkasta rankkeni entisestaan: piti oikeesti alkaa kiipeemaan. Siella oli tukikoysia, teraslankkuja rotkojen paalla, tikkaita ja metallisia jalansijoja. Valilla piti menna pystysuorista tai ulkonevista kohdista, koydessa roikkuen. Tuli fiilis kun ois mennyt jossain hallissa sisakiipeilya, mut ilman niita valjaita. Pari hassua kuvaa koitin napata, mut nyt kun kattelen niita niin ei ne ees nayta niin pahoilta. Taa taitaa ol niita juttuja, jotka pitaa itte kokea eli see for yourself :)
Suurimman osan matkasta menin itekseni, aluks aussit ja opas veti liian lujaa (paatin jo alkumatkasta etten ala kilpailemaan, vaan meen oikeesti omaa vauhtia), belgialaiset taas etanavauhtia. Paluumatkalla taas opas jai belgareiden kanssa ja aussit jatkoi harppomista (ja ehka vahan kaatuillen). Valilla mietitytti mista ma tolle oppaalle maksan kiskurihintaa kun enhan ma ees naa sita koko matkan aikana :)
Siina yhdessa vaiheessa kuultiin rapinaa lahipuusta ja kun katottiin mika siella menee, niin apinahan se siella kokotti! Ma luulen et se oli red langur (tai red leaf monkey) ja niita oli yht. ainaski kolme. Saamarin upea kokemus. Tuijotettiin toisiamme joku 5-10min, hankala sanoa. Taa oikeestaan kruunas koko matkan! Nain ekaa kertaa luonnossa elavia apinoita, oon kyl ennen kuullut niita, mutten nahnyt nain lahietaisyydelta! Siistia!!!
Turha varmaan sanoa et sit kun paastiin huipulle niin WOW!!! Nakoala oli mahtava ja oli niin onnellinen raskaan nousun jalkeen, ma tein sen! Oisin hyppinyt tasajalkaa ja huutanut onnesta, jollei jalat ois ollu niin kiipeet (huutaminen yksistaan ois ollu tyhmaa :) The Pinnacles <3 Rapsittiin kuvia, syotiin lounas (pahkinoita ja keksi), levattiin ja ihailtiin maisemaa. Siella oli shrew (en tie mika on suomeks), jota koitettiin ruokkia et saatais kuva. Oltiin siis n. 1710m korkeudessa (camp 5 on 50m merenpinnan alapuolella) eli ei nyt niin hirveen korkeella. Mut kyl ma uskon miks ton sanotaan olevan haastavampi kuin Kota Kinablun vallottamisen (suurin osa tekee sen). Oli vaikeeta!
Ja jos ma asken sanoin et oli rankkaa jne. niin alastulo oli se potenssiin 10. Oikeesti ma en juksaa. Valilla ei nahnyt minne jalkansa laittoi, toivoi etta siella ei ole liukasta kohtaa tai liikkuvaa kivea. Mua oikeesti pelotti alasmennessa kun naki ne pudotukset, mut askel kerrallaan ma paasin pikkuhiljaa alas. Se belgialaislikka jai ekassa maessa jo jalkeen, se pelkas korkeita paikkoja. Arvatkaa kaviko saaliks. Ne tuli jotain 2h mun jalkeen perille. Ja jos toi ei viel kuulosta tarpeeks vaikeelta niin lisatkaa yhtaloon rankkasade, joka ilmaantui suunnilleen kun olin puolessa valissa. Thanks! Ton jalkeen makin kuljin etanavauhtia, koska nyt ne kaikki kivet ja juuret oli pirun liukkaita!
Mun suureks yllatyksesk mulla kesti alastulo yhta kauan kuin ylosmeno 3,5-4h, varmaan siks kun en pitany taukoja, niin kuin ylosmennessa tehtiin (ootettiin sita belgialaislikkaa). Reidet oli kipeet, ja joka askeleella tuntui kun jalat tahtois pettaa alta. Ylos oli kans henkisestikin helpompi menna, oli maaranpaa, jonka tahtoi nahda, ja jonka nakemisesta oli maksanut tukun rahaa + halus uuden profiilikuvan naamakirjaan :) Alasmennessa koitti vaan hokea, et helikopterikyyti ois liian kallis meikalaisen budjetille, on noloa luovuttaa ja et alhaalla paasee suihkuun (tosin ku alkoi sataa ni ei voinut sita kayttaa).
Paasin kuitenkin perille, huh! Paikkarit, suihku, ruokaa ja puhtaat vaatteet teki hyvaa. Ja nyt saatiin siis hedelmiakin, jee :)
Siina uuden kiipejaryhman saapuessa meita ei huvittanut kertoa matkasta, kokekoot ja karsikoot itse! Nyt ymmarrettiin hyvin niita jo kiivenneita, jotka ei kertonut mitaan kun koitettiin ekana iltana kysella ;) Ei ne sanat riita kuiteskaan kuvaamaan mita niilla on seuraavana paivana eessa...Paluumatka meni ok, se 9km tuntui jostain syysta pitemmalta kuin tulomatkalla :)
Ei voi muuta sanoa kuin etta oli vaivansa ja rahansa vaarti reissu!!!
Seuraavana paivana eli 14.11 oli kroppa hellana :) Jalat oli tonkot venyttelyista huolimatta, joten paatin teha pikkasen kavelya ja menin Moonmilk-luolassa kaymaan. Se on ainoo luola taal minne saa menna yksin. Sinne paastakseen piti nousta jotain yli 400 porrasta mika niil kipeilla jaloilla oli suht hidasta touhua :) Luola oli kiva (sai varoa ettei lyonyt paata) ja paluumatkalla koin pikkasen hui-elamyksen. Siel on sellaset tunnelmavalot, jotka sit paatti sammua kun olin siel luolassa. Mulla oli ottalamppu eli ei hataa, mut kuvitelkaas hetki milta toi tuntui. Oot yksin pimeassa luolassa, ja sit valot sammuu just kun oot suunnilleen puolvalissa=>pilkkopimeeta :) Siistia!
Seuraavat paivat leppuuttelin jalkoja, tein pienia kavelyreissuja, koitin kayd kattoo jos oisin nahnyt lepakoitten lentoonlahdon maailman suurimmasta luolan suuaukosta, mut njaah, satoi liikaa illalla just siihen aikaan kun niitten ois pitanyt teha vuoron vaihto, hoh!
Oli vahan ongelmia ton Indonesian viisumin kanssa Kuchingissa, useempikin paikallinen oli sita mielta ettei rajalta saa VoA:a kuten toivoin vaan se pitaa hommata lahetystosta. Loysin (N loysi, kiitos avusta) yhen sivuston, jonka mukaan pitais saada, ja oikeestaan olinkin jo menossa kokeilee onneani, mut mikapa kamala kiire mulla olis ollu, loysin nimittain parhaimman Guest Housen ikina Kuchingista!!!! Mua passattiin kuin viimeista paivaa.
Olin matkalla Kuchingin lentoasemalta paatielle koittaa saamaan bussia kaupunkiin, kun huomasin tien laidassa kyltin Airport Guest House. Ja koska naytti silta et alkaa satamaan, niin paatin koittaa onneani, josko ois mun budjetille sopiva mesta. Hinta yolta on 25MYR eli ei mikaan halvimmasta paasta, mut silla saa niin paljon extraa! Ilmainen laundry, puhdistettu vesi, lehtia (Newsweek ja Valitut Palat :) uus, vasta rempattu huone ja kylpparitilat (jee, vesivessat, jotka ei vuoda), lappari + netti, kyydit ympari kaupunkia, parit ilmaiset ateriat (ja juomat), hellyydenkipea kisu, hedelmia, kaljaa (heh) ja tietty se tarkein eli mukavimmat hostellin pyorittajat (ja kaiken tan sain itekseni, ei muita turisteja). Sita pyorittaa elekkeelle jaanyt ihanan avulias pariskunta, ja homma on ollu kaynnissa vasta pari kuukautta (olin kuudes asiakas :) eli kaikki on uutta ja puhdasta!
Ite pariskunta on myoskin LP-reissaajia eli ne tietaa miten kaikki toimii. Mulle tuotiin heti huoneeseen vetta, vaatteiden kuivaus-tsydeemi ja kylma kalja, ei hullumpaa ;) Tosi mukavia ihmisia ja ku juttelee niitten kanssa niin on kylla vaikuttunut niitten matkoista, lapsista (kaikki valmistunu yliopistosta, yks Harvardista!), anteliaisuudesta (valilla tuli tunne etta ne maksaa mulle enka ma niille kun mua roudataan ympari kaupunkia ja tarjotaan aterioita) ja niitten ei-muslimiudesta (kun kysyin miks seuraava paiva on vapaapaiva, ni ne sano et on joku "muslim day", heh).
Kun kysyin onks lahella ottomaattia, ni mulle sanottiin, et voidaan poiketa matkalla kun mennaan syomaan. Mulle tarjottiin ilmainen ateria (koska olin paikan eka valkoihoinen lady :) korealaisine kaljoineen ja monine ruokalajeineen. Mentiin 101:een, joka on taynna erilaisia ruokakojuja. Soin muuten kans Bluespotted stingrayta, joita spottasin sukellellessa Perhentianin saarille (hyvaa oli)!Oli ihan jarkyn hauska ilta (vaikka paikalliset tuijotti meikalaista kuin viimeista paivaa, ei hirveest oo kyl nakyny turisteja taal) kun polistiin matkoista, vertailtiin maita, kansallisuuksia jne. Nain muuten LV-skootterin, tietty matsaavalla kyparalla :) Kaupunki oli ihan jarkyttavan kaunis illalla (paivalla ihan ok) valaistuksineen.
Kavin kattomassa orankeja!!! Saamarin siistia, ne on tosi isoja otuksia :) Siella ne roikkui puissa, leikki, haki hedelmia maasta ja vuorostansa tuijotti meita. Siel oli yks vauva-orangutan, joka roikkui aidissaan, yks valtavan kokoinen uros ja paljon silta valilta. Naa oli ihan luonnossa elavia, ei enaa hakkeja. Meita varoitettiin ennen sinne menoa olamasta arsyttamasta niita, koska ne puree, ja kovaa :) Ei huutamista, osoittamista millaan mika muistuttaa asetta (kamerajalusta, kavelykeppi jne.), ei pilkkaamista tai vaheksymista eika itkevia lapsia :0 Vaikka meita oli pikkanen turistilauma, niin oli se silti uskomaton kokemus!
Pyorin kaupungilla, ilmaisissa museoissa ja pikkukaupoissa. Bussin loytaminen takas Guestikseen ei ollu ihan helppoa, koska jostain syysta lentokentalle ei oo kaupungilta julkista bussia, mut loysin onneks yhen mika menee ohitte. Pian bussiin hyppasi mieslauma, joka kantoi lehman paata!!!! Joo, verista, muoviin ja naruun kaaraistya lehman paata ja parin pussillista lihaa. Ja parin niitten vaatteet oli veritahroilla. Taa oli niita hetkia jolloin mietti sen edellisillalla syomansa satayan lihan alkuperaa ja mahdollista kylmakuljetusta. Ei oo ihan niin justiinsa taalla pain :)
Juu ja nyt oon jo Indonesiassa, Pontianakissa. Rajamuodollisuudet meni sit loppujen lopuks ok, mita nyt vaan ne myllas mun rinkan aikas perusteellisesti :) Siin oli 5 tyyppia ihmettelemassa kaikkee mun saippuasta ja aspiriniin (mika epailytti niit enemman kuin minigrip-pussiin pakatut malarialaakkeet, heh), mut kaikki meni hymyillessa, tein muuten varmaan ennatyksen sen rinkan uudelleenpakkaamisessa...
Tormasin myos matkan tahan mennessa hinta-laatusuhteelta parhaaseen mestaan (Mess Hijas), ja mua kun niin varoteltiin Indonesian kamaisyydesta :) Yhen hengen huone (75000Rp) telkkarilla, omalla suihkulla ja vessalla ja ihan saamarin puhdas (ei murkkuja tai torakoita). Siel guesthouses tormasin aussiin, joka on tekemassa taalla dokumentteja paikallisista heimoista ja ottaa kuvia elaimista jne.(se on huomen menos syottaa orankeja kadesta erikoisluvalla, epista). Oli ihan alyttoman kuuloista!!! Ja arvatkaa tekisko meikankin nyt mieli menna komyymaan tonne viidakkoon ettii jotai heimoja ja longhouseja :) Mut koitan saada lautan Sulawesi-saarelle, saas naha miten onnaa, niita kun tulee ja menee :) Tana Toraja ja Togean Islands mielessa. Tietty ois kiva kayda Moluccas-saarilla, siel kun ei oo nyt wet-season :)
Nyt taa netti on niin hidas, ettei kuvien lataamisesta tuu mitaan, mut kyl ma viel laitan kuvia niist orangutaneista, no worries. Ja bloggaustahdin kuvittelisin pysyvan suht epasaannollisena, jos saan lautan ni menee varmaan pari paivaa ennen ku paasen maaranpaahani, juu on hidasta :) Eika siellakaan valttist oo kunnon nettia (tai kukaties lainkaan nettia)
Ps. lentskarissa Mulusta Kuchingiin tarjottiin leipaa, jonka sisalla oli munavoita! Viel kuin ois ollu ainaisen paahtoleivan sijaan karjalanpiirakkaa...
8.11.10
-> Gunung Mulu
Jaahas sita ollaan sit Borneossa :) Huomasin perjantai-iltana heratysta laittaessani et onkin 5. paiva eika se 4. Pienet paniikkipakkaukset, kyydin hommaaminen, kaks tuntia "unta" ja lentsikkakentalle venaa lentoa :) Meika handlaa. Mut hei luojan kiitos etten missannu sita lentoa, maksohan se ruhtinaaliset 20e. Mul oli lennot Miriin, lahella Brunein rajaa. Kuveja ei ole, en oo kaivanutkaan kameraa repusta :)
Loppupaiva (la) meni kattellessa paikkoja ja suunnitellessani seuraavaa siirtoa. Laitoin sit rahaa haisemaan ja paatin lahtea Gunug Mulun kansallispuistoon kattelee isoja luolia, lepakoita, vesiputouksia, sademetsaa ja syottamaan iilimatoja + hyttysia seka paatinpa osallistua kolme paivaa kestavaan vaellukseen kattomaan the pinnacles- nimista muodostelmaa (googletelkaas)!! Saas naha millee kunto riittaa :) Tuonne kansallispuistoon paasee vain lentamalla (30min) tai jokea pisin (13h) ni paatin hommata lennot, vaikka pikkasen houkuttelis tulla takaisin jokea pitkin :)
Lennon kans oli kayda kopelosti, kone huus erroria just kun olin saanut maksettua. Soitin ja mailasin lentoyhtiolle (maswings) mut eihan siel nyt sunnuntaina osattu hoitaa tata sotkua. Tanaan kavin lentokentalla kyselee ja eihan se ollut onnistunut se lentojen varaus -> uuden lennon ostaminen ja lupaus et rahat tulee takasin ekast yrityksesta. Toivotaan ainakin.
Musta ei nyt varmaan taas kuulu vahaan aikaan :) Wish me luck.
Loppupaiva (la) meni kattellessa paikkoja ja suunnitellessani seuraavaa siirtoa. Laitoin sit rahaa haisemaan ja paatin lahtea Gunug Mulun kansallispuistoon kattelee isoja luolia, lepakoita, vesiputouksia, sademetsaa ja syottamaan iilimatoja + hyttysia seka paatinpa osallistua kolme paivaa kestavaan vaellukseen kattomaan the pinnacles- nimista muodostelmaa (googletelkaas)!! Saas naha millee kunto riittaa :) Tuonne kansallispuistoon paasee vain lentamalla (30min) tai jokea pisin (13h) ni paatin hommata lennot, vaikka pikkasen houkuttelis tulla takaisin jokea pitkin :)
Lennon kans oli kayda kopelosti, kone huus erroria just kun olin saanut maksettua. Soitin ja mailasin lentoyhtiolle (maswings) mut eihan siel nyt sunnuntaina osattu hoitaa tata sotkua. Tanaan kavin lentokentalla kyselee ja eihan se ollut onnistunut se lentojen varaus -> uuden lennon ostaminen ja lupaus et rahat tulee takasin ekast yrityksesta. Toivotaan ainakin.
Musta ei nyt varmaan taas kuulu vahaan aikaan :) Wish me luck.
5.11.10
KL
Oon nyt pari päivää pyöriny KL:ssa ja alkais jo riittää, su-aamuna onkin aikainen lento kohti Borneota! Oon koittanu jotain matkareittiä tehdä, mut se tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Miks hitossa oon varannu vaan viikon Malesian Borneolle??? Eihän se riitä mihinkään, ja nyt on sit kauhee valinnanvaikeus, et minne mennä, höh. Sama juttu Indonesain kanssa, kuukausi aikaa, 17 000 saarta = ei hyvä.Kuvat on KL:sta:
Majailen taas Chinatownissa (halvimmat kämpät ja ruuat) ja tossa kulman takana on mm. Sri Mahamariamman (hindu)Temple, kiinalaisia kahvikauppoja ja Jln Petalingin marketti, jossa myydään kaikkea "Guccin" laukuista hedelmiin. Tääl on hassusti tiet korkeammalla kuin kaupat. Mitä korkeempi ero, sitä vanhempi rakennus, tiet kun ovat jatkuvasti kohonneet kun on päällystetty vanhojen asfalttien päälle.
Merdeka (=itsenäisyys) sq. oli aikamoinen sekamelska. Oli Sultan Abdul Samad Building (kellotorni 41m), tosi korkea lipputanko ja vanha krikettikenttä, viktoriaaninen suihkulähde (Enklannista), Royal Selangor Club (tudor), Wisma Ekran (eclectic art deco), St. Maryn katedraali (1894), City Theatre (islamilaista arkkitehtuuria), Masjid Jamek jne. Muutenkin KL tuntuu olevan vastakohtaisuuksia täynnä. Tääl tuntuu olevan tosi paljon rakennuksia pystyssä 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta, ja niitten väliin on pykätty uusia, isoja pilvenpiirtjiä. On vanhoja sademetsän puita, isoja puistoja sen normaalin kaupunkivilinän lomassa. On rikkaita ja on köyhiä, kaikista eri uskonnoista, temppeleitä, kirkkoja, homobaareja, tota listaa vois jatkaa loputtomiin.
Kävin tos 13km päässä sijaitsevilla Batu-luolilla, joissa toimii yks suosituimmista hindualttareista Intian ulkopuolella. Päällimmäiseks mieleen jäi toi hervoton murti-patsas (43m) ja makakit, jotka pölli turistien juomapulloja :) Ylös oli 272 porrasta :)
Masjid Negara, tosta ei saanut sit millään ilveellä kuvia, oikeesti toi on ISO (53 000m2, 15000 hl) ja siinä on sininen katto.
Ite hostelli on kieltämättä erikoisin missä olen ikuna ollut! Kaikki on vihreä-punaista, lattialla on kiviä, joiden päällä on lankut ja vihreetä hyttysverkkoa on joka paikassa (katossa, "aurinkovarjoissa", seinillä). Vastaanotossa on (transu-vastaanottoapulaisten lisäksi) seinät täynnä akvaarioita, joissa uiskentelee ihan saamarin outoja ja isoja fisuja+kilppareita, ei oo mitään normi karppi-kultakala- linjaa. Huoneet nyt on sitä normaalia pelkistettyä tyyppiä, joskin värit on hieman erikoiset, mun huoneessa on persikan oranssi-laventelin liilan väriset seinät, harmaat verhot ja luumun punainen ovi :)
Kävin tänään Golden Triangle-alueella kattelee pilvenpiirtäjiä :) Petronasin (maailman korkeimmat) kaksoistornit (452m) ja KL Tower (421m). Oli pieni olo niitten alla.
Heh
Majailen taas Chinatownissa (halvimmat kämpät ja ruuat) ja tossa kulman takana on mm. Sri Mahamariamman (hindu)Temple, kiinalaisia kahvikauppoja ja Jln Petalingin marketti, jossa myydään kaikkea "Guccin" laukuista hedelmiin. Tääl on hassusti tiet korkeammalla kuin kaupat. Mitä korkeempi ero, sitä vanhempi rakennus, tiet kun ovat jatkuvasti kohonneet kun on päällystetty vanhojen asfalttien päälle.
Merdeka (=itsenäisyys) sq. oli aikamoinen sekamelska. Oli Sultan Abdul Samad Building (kellotorni 41m), tosi korkea lipputanko ja vanha krikettikenttä, viktoriaaninen suihkulähde (Enklannista), Royal Selangor Club (tudor), Wisma Ekran (eclectic art deco), St. Maryn katedraali (1894), City Theatre (islamilaista arkkitehtuuria), Masjid Jamek jne. Muutenkin KL tuntuu olevan vastakohtaisuuksia täynnä. Tääl tuntuu olevan tosi paljon rakennuksia pystyssä 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta, ja niitten väliin on pykätty uusia, isoja pilvenpiirtjiä. On vanhoja sademetsän puita, isoja puistoja sen normaalin kaupunkivilinän lomassa. On rikkaita ja on köyhiä, kaikista eri uskonnoista, temppeleitä, kirkkoja, homobaareja, tota listaa vois jatkaa loputtomiin.
Kävin tos 13km päässä sijaitsevilla Batu-luolilla, joissa toimii yks suosituimmista hindualttareista Intian ulkopuolella. Päällimmäiseks mieleen jäi toi hervoton murti-patsas (43m) ja makakit, jotka pölli turistien juomapulloja :) Ylös oli 272 porrasta :)
Masjid Negara, tosta ei saanut sit millään ilveellä kuvia, oikeesti toi on ISO (53 000m2, 15000 hl) ja siinä on sininen katto.
Ite hostelli on kieltämättä erikoisin missä olen ikuna ollut! Kaikki on vihreä-punaista, lattialla on kiviä, joiden päällä on lankut ja vihreetä hyttysverkkoa on joka paikassa (katossa, "aurinkovarjoissa", seinillä). Vastaanotossa on (transu-vastaanottoapulaisten lisäksi) seinät täynnä akvaarioita, joissa uiskentelee ihan saamarin outoja ja isoja fisuja+kilppareita, ei oo mitään normi karppi-kultakala- linjaa. Huoneet nyt on sitä normaalia pelkistettyä tyyppiä, joskin värit on hieman erikoiset, mun huoneessa on persikan oranssi-laventelin liilan väriset seinät, harmaat verhot ja luumun punainen ovi :)
Kävin tänään Golden Triangle-alueella kattelee pilvenpiirtäjiä :) Petronasin (maailman korkeimmat) kaksoistornit (452m) ja KL Tower (421m). Oli pieni olo niitten alla.
Heh
Tilaa:
Kommentit (Atom)
Tietoja minusta
- Sara
- Blogissa seurataan 21v. tyttösen seikkailuja Väli-Amerikkassa, Egyptissä, Kaakkois-Aasiassa ja kuka ties missä. Tervetuloa mukaan seuraamaan reissuja :)