... ja pahasti :) Emma mihkaan taalt Sihanoukvillesta lahteny ja nyt alkaa viisumi loppuu eli jai taa Kambodzan kiertaminen vahan vahalle. Paivat on kulunu suht samanlaisesti ku viimepostauksessa kerroin, mut oon ma saanu kaikkee aikaseksikin ja sahlaillyt lisaa. Kuvia ei ole, kamera ollu viimiset pari viikkoo hostellin tallelokerossa, sorry!
Eilen sain vihdoin ja viimein aikaseks kayda ottaa passikuvia, ku ne vaatii rajalla sellasia. 8 kuvaa kahdella dollarilla, miksei Suomessakin vois olla nain halpaa? Aattelin et taal ois jossain lahella valokuvausliike, mut sainkin kappailla kilometritolkulla ennen ku eka loytyi (ois varmaan voinu kysyy joltain eka). Keskeytin sen omistajan kuvanmuokkailut, naytolla oli hyvinkin vahapukeinen likka (farkkusortsit ja rintsikat) pin-up tyylisessa kuvassa, semmosta... Siina vaiheessa kun astuin sisaan niin oli kuuma, naama valui hikea ja paita oli liimautunut selkaan, miellyttavaa :) Nassussa oli vaan aurinkorasvat (ei oo juu tullu meikattuu), hiukset olin vetassy nutturalle ennen ku olin pessy naaman ja loysan paidan alla oli biksut (olin rannalle menossa) eli en hirveesti panostanut. Ne vetaa jakkaran huoneen keskelle ja vetasee valkosen verhon alas ja ottaa meikasta kaksi kuvaa normijarkkarilla. 5min oottelua ja saan kuvat, jotka yllatys yllatys oli parhaimpia passikuvia jotka meikasta on ikina otettu (veikkaan et ootitte painvastaista?) mika ei oikeestaan hirveest vaadi, koska edelliset kuvat on suht jaatavia!! Siis miksei Suomessakin voi kayda noin? Saletisti kaytan noita seuraavan kerran ku tartten uuden passin ;)
Takastulomatkalla todistin ekan onnettomuuden mita oon koko reissun aikana nahnyt. Auto kiilas skootterityton eteen ja se likka lensi mukkelismakkelis. Se tais selvita saikahdyksella, mut silla oli pikkunen valkonen koira etukorissa, joka ei enaa asfaltilta noussut :( Mun kavi niin saaliks sita likkaa ku se auto ei ees pyssanny (taal edessaajavalla on isot oikeudet, kiilailusta viis). Tai ainakin siihen saakka saalia riitti ku se hetken koiraansa ravisteltuaan heittaa sen roskikseen. Jep roskikseen! Oon ennenkin huomannu et koiria ei aina kohdella niin hyvin ku Suomessa, ja joka paikka on taynna sopoja koiranpentuja. Valilla tuntuu etta se koira on pelkka asuste joillekin (erityisesti naisille). Eika toi koiran kuljettaminen skootterillakaan oo mitenkaan harvinaista, taalla koko perhe kulkee samalla skootterilla ja silla karrataan tavaraa niin paattomista sioista aina keittionkaappeihin saakka. Kukaan ei kavele. Joka paikka on taynna kuskeja jotka huutaa jo kaukaa jos huomaa jonkun kavelevan.Yleinen tervehdys taalla on "Goodbye, moto/tuktuk?" mika jaksaa hymyilyttaa meikalaista. Veikkaan et niil on mennyt hei ja nakemiin sekasin, mut yleensa se nakemiin patee mun kohdalla, ma harvemmin kaytan motskarikyyteja.
Taalla kaytetaan siis kahta valuuttaa. dollareita (ottomaatit suoltaa vaan dollareita) ja paikallista rielia (1$ on reilu 4000 rielia), mutta koska kolikoita ei oo niin toi dollari on vahan hankala. Jos pitaa maksaa 1,50 niin se on dollari ja 2000 rielia. Arsyttaa mua ku pitaa kahella valuutalla pelata (vois tietty vaihtaa dollarit rieleiksi mut ei huvita). En oo ite vaihtanu kertaakaan vaihtanu valuuttaa mut jotenkin rieleja on vaan kertynyt. Taalla on myos eniten kerjalaisia mita oon tan reissun aikana tormanny. Niita on kaupoissa (erit. lapsia jotka pyytaa sua ostaa maitokorviketta yms.), rannalla (jotkut laulaa, osa soittaa jotain ihme instrumenttia, osa vaan kerjaa) ja tienvarsilla. Tosi moni on miinojen uhri. Ne kay mua eniten saaliks, joiltain puuttuu jalat (ne vetaa itteensa kasilla eteenpain), joiltain kasi tai jalka. Kerjalaiset ei oo ainoita rahanpyytajia taalla. Aamusin nakee paljon munkkeja oransseissa kaavuissaan ja keltasen sateenvarjon alla, pyytamassa ruokaa ja rahaa paikallisilta. Myyjat ottaa kengat pois ja polvistuu niitten eteen ja antaa yl. rahaa. Taa ei ikina toimis Suomessa :) Koyha antaa vahastaan.
Oon myos sahlailly normitapaan taalla :) Yks kerta suihkusta loppui vesi ja ma olin just siel pahimmassa paikassa silloin: suihkun alla shampoot paassa. Tais pari perisuomalaista kirosanaa paasta (mul oli kans kiire ku oltiin ulos menossa) ja naapurikopista kuului pari arrapaata myoskin, en siis ollut yksin pulassa. Tuol on viel yks suihku baarin vessassa ja ei auttanu muu ku kerata putelit ja siirtyy sinne (ennen ku naapuri kerkee). Rukoilin et siel ei hirveest ois porukkaa (ku se pyyhe ei hirveen iso ollu), mut tietty paikka oli ihan taynna. Mut hauskaa on ollu, pakko myontaa :)
Huomenna suuntaa sitte Vietnamiin, en tie miten siel postaan ko oon siel vaan kaks viikkoo, houkuttais teha vaan yks jattipostaus sit vikana paivana, eli ei tartte huolestuu jossei musta kuulu. Vahan jannattaa myos toi rajan ylitys, koska kaikki joilta oon asiaa kysyny on sanonu et tartten viisumin, mut Suomen kansalaisena ma saan matkustaan Vietnamissa viisumivapaasti 2 viikkoa, toivottavasti ne siella rajalla on samaa mielta (oon vaitelly aiheesta paikallisten, brittien, ruottalaisen, amerikkalaisten ja aussien kaa ja kukaan ei usko mua :) Noh huomenna nahdaan miten kay... Tsaukkelis (ja hyvaa ystavanpaivaa nain etukateen).
9.2.11
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
- Sara
- Blogissa seurataan 21v. tyttösen seikkailuja Väli-Amerikkassa, Egyptissä, Kaakkois-Aasiassa ja kuka ties missä. Tervetuloa mukaan seuraamaan reissuja :)
Blogiarkisto
-
▼
2011
(9)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2010
(44)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (6)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (13)
- ► helmikuuta (6)
Tunnisteet
- Barton Creek Outpost (1)
- Beach (4)
- Belize (7)
- Egypti (5)
- Guatemala (2)
- Indonesia (4)
- Jälkifiiliksiä (1)
- Kambodza (4)
- Laos (2)
- Malesia (8)
- Matkavalmisteluja (3)
- Maya (1)
- Miami (4)
- Reissaaminen (6)
- Sähläilyjä (5)
- Thaimaa (8)
- Vietnam (2)
- Viidakko (1)
1 kommentti:
Kotoa. Laitoin sähköpostia tulemaan. Kurkkaa sieltä. Ja samoin, hyvää ystävänpäivää.
Lähetä kommentti