Joo, ei pelita

Huoh, Indonesia nayttany kyntensa. Myohastyneita lentoja, missattuja jatkolentoja, venaamista, elamani kamalimpia autokyyteja (joo, monikko), turistihintoja, pimeita minibusseja, machoilija-miehia, Sulawesi-massagen tyrkyttamista (niilta edellamainituilta tyypeilta), "suihku" ottalampun valossa (suihkuja ei tosiaan ole, vesisaavi ja kauha on), sanan ei ymmartamattomyytta, kiskurihintaisia "hotelleja", sahkokatkoja, rinkan olinpaikan tietamattomyys, istumalihasten treenaamista, kamalaa karaokea, visan toimimattomuus otoissa (=paniikki), ojek-kyyteja hamarilta tyypeilta, kamerakannyilla kuvia meikalaisesta (ku oisin joku stara, huoh), ei ymmarreta enkkua, vuohiparka bussin katolla maakimassa, surkeet tiet ja paallimmaisena mieles: NO TOGEANS!!!! (ja kuvia ei nyt tuu kun ei toimi taa tietsikka)

On tohon aikaan mahtunut paljon hyvaakin, alkaa ymmartako vaarin, mut paalimmainen fiilis kyl on aareton vitutus, harmistus, itketys ja turhautuminen. Hyvaa ollu mm. maisemat, riisipeltoja tyolaisineen, mudassa piehtaroivia vesipuhveleita, sadematsaa, rotkoja, vuoria, auringonlaskuja ja -nousuja, joululauluja, pari ystavallista avuliasta sielua, yo Jakartalaisessa hienostohotellissa ilmaseks (yo maksoi enemman ku mun koleman paivan kok.budjetti) ja sen aamiainen, namia ruokaa, rantamaisemia palmuilla ja turkoosilla vedella (tosin valil harmitti et nain sen vaan bussin ikkunasta), kalastajia vyotaisia myoten meressa mopokyparat paassa (piti kyl hieraista silmia), alennuksia liian kalliista "hotelli"huoneista ja se tunne kun paas niista kamalista busseista pois.

Mut jos sita taas jonkinlaisessa aikajarjestyksessa... Kaikki alkoi Pontianakin lentokentalta, ja myohastyneesta lennosta Jakartaan. Vaan 2,5h myohassa -> mun myohastyminen jatkolennolta tunnilla -> seuraava lento 23h paasta . Koitettiin saada mua toiselle lennolle et kerkeisin, mut ei ollu tilaa. Kauhee hyorina ja pyorina siel Lion Airin toimistossa oli, mut lopputulokseen se ei vaikuttanu. Jakartassa mut ohjattiin \loungeen venaa, sielta kyyti Jakartan keskustaan hienostohotelliin (joo, tasta ei oo valittamista). Marmoria, orkideoja, portieerit, hissikuskit, lampimat pyyhkeet, suihku (josta ois ehka ollu iloa, jos mulla ois ollu mun rinkka mukana) ja iso aamiainen. Miinusta turhan innokkaasta vastaanottovirkailijasta, joka heratti mut eka 7lta et aamiainen alkaa nyt, sit 8lta muistuttaa et aamiainen loppuu 10lta ja viel puol 9lta et check-out on 12ta, kiitti! Tosiaan paastiin sin hotelliin joskus yomyohaan, oli ollu pitka ja stressaava paiva. Rinkka tosiaan oli teilla tietamattomilla, mul ollu mitaan hajua et minkalaisessa seurassa se oli...Laittoi hermostuttamaan.

Sit takas lentokentalle, venaamaan. Ja tietysti lento oli myohassa pari tuntia eli Palussa oltiin illalla joskus 11 aikoihin. Meinasin myos menettaa reissun ekan ikkunapaikan kun mun paikalla istuva tyyppi ei suostunut siirtymaan, siin sit lentoemanta kavi laksyttaa tyyppia, ni paasin ikkunapaikalle. Eipa siit pimees ollut muuta iloa kuin ilta-Jakarta, oli pirun iso!! Palun lentokental syntyi ryysis pikkusen matkatavarahihnan ymparille, ja siin tungoksessa koitin bongata rinkkaa. Sit hihna pyssas, ei rinkkaa. Kiertelin ympariinsa, jos joku ois siirtany sen johonkin mun huomaamatta, mut ei. Hlokunta ei tietenkaan m\puhunu enkkua, mitas silla lentokentalla tekee? Menin sit Lion Airin toimiston eteen venaa et sinne tulis joku, ja tunnin vanaamisen (taksi?-huutojen ymparoimana) sin tuli tyyppi, ja osottelin mun pikkureppua. Sielta se rinkka loytyi, toimiston peralta, huuuh! Mietitytti miten se on sinne paatynyt ennen mua, jos lentoja oli vaan 1/vrk...

Seuraavana aamuna kyyti Ampanaan, 9h bussissa (tosin sanottiin et kestais 11h), kuski oli hullu, ohitteli huonokuntoisilla kiemurateilla, toottaili taukoomatta, ketjupolttaja jne. Sit surkee hotelli Oasis Ampanassa,elkaa menko. Hyttysia, sahkokatko, karaoke (ja mako halusin nukkuu), lirusilma omistaja (massage-tyrkyttaja) joka uteli meikalaisen siviilisaatya (joka on leikisti kihloissa nykyisin, ei tartte ihmetel jos kuvis nakyy sormus meikalaisen nimettomas. On muuten palastanu hankalilta miehilta useesti jo, rahansa vaarti siis!), kallis ja aamupala oli mitaton (1 lettu ja baani). Ja sit selvis et mun Visa ei toimi siel, ja kateista oli just ja just kahdeks paivaks (asuminen, lautat, bussi pois Posoon), mut ois ollu kiva jos ois ollu rahaa syodakin jotain. Katkerin mielin skippasin Togean saaret ja laksin takas pain, Posoon.

Otin halvan paikallisbussin, ja tartteek ees sanoo et oli kamalaa?!!! Koko bussi tupaten taynna, vuohia katolla, kukaan ei puhu enkkua, kierrellaan viemassa ihmisia kotiinsa, kuuma, machomiehia, jotka otti kuvia meikalaisesta, vaikka sanoisin ei. Yks koitti istuu mun vieres (=vallata mun tilan) mut heti kun se hetkeks nousi ni laitoin repun siihen penkille, ja siitakos naurunremakka syntyi :) Mut jatettiin johki raja-asemal ennen Posoa, josta mun pitais ottaa bussi Torajaan. Mut niitten tyyppien mukaan bussia ei enaa mee (ne ei puhunu enkkua, mut nain ma ymmarsin) ja siin sit ne koitti tuputtaa mul jarkyn kallista charteria, 100e, varmaan!! Ma oon pyhasti sita mielta et jos et Indonesiassa tunne ittees koko aika huijatuks, ni et oo kokenu aitoa Indonesiaa. Alko vahan pelottaa ku ilt alkoi tulee, ja bussia ei kuulu. Se yks tyyppi piirteli vihkoonsa sydamia ja osoittelua mua ja itteensa. Tsiisus! Ja "kihlasormus" pelasti meikalaisen jalleen pulasta.

Siihen tuli huomattavasti halvempi pimee kyyti Palopoon, mut tiesin et maksoin liikaa (alle 10e) kyydista, kateispinkasta kun vedettiin provikoita. Kun kysyin tarttenko nukkumapaikan ennen minibussikyytia Torajaan, ni vastattiin: "no losmen, sleep car" eli ajettiin lapi yon, ja ma en nukkunu silmaystakaan. Tartteeekohan ees sanoo et taakin kuski oli ihan NUTS!! Kaahattiin, trance soi, ma loin paata kattoon vahintaan kerran tunnis, naapurit nukkuu (wtf??) ja pomppii mun paalle, oli kylma, pimee, sumuista ja koko aika pyssataan (ostaa ruokaa, syomaan, pesee autoo, korjaa kajareita, vessaan jne). Oli kyl janna fiilis ajaa auringon noustessa riisipeltojen lapi, oli nattia!

Paloposta pomppuinen minibussi Torajaan, 15 henkea 8 hengen bussisa, joista 5 voi pahoin, ihanaa :) Taal Torajassa oon kavelly riisipeltojen keskella, ihaillu jannaa arkkitehtuuria (talojen katot sarvien muotoset), nahny vanhoja outoja hautoja, meni kylman vareet kun aatteli et siel on oikeesti ruumis sisalla. Ainoo harmi oli et kameran akku oli laturis kampilla, enpa hei oiskaan halunnu ottaa kuvia (mut googletelkaas jos kiinnostaa). Mut kun on saanut paahan et tahtoo snorklaa, ni sit on pakko menna. Nyt oottelen kyytia Makassariin, josta jollain pelilla pitais paasta Lombokiin ja Gilin saaria. Lisaa bussissa istumista tiedossa siis, jihaa :)

ps. haha koko teksti valittmaista kyydeista :) jaksoiko kukaan ees lukea, tuskin...kuvia tulee myohemmin, musta ei luultavasti taaskaan kuulu mitaan vahaan aikaan...