Kuukin on kumollaan

Moi, istun Ipohilaisessa (Malesia) peliluolas mis äijät pelaa wowia, ikinä tuntenu olevani enemmän väärässä paikassa :) Tuntuu et on niin paljon tapahtunut sitten viime kirjoittelun, ettei tiiä mistä aloittais...Oon matkustanu paaaljon ja nähny kaikkee kivaa ja erikoista: viljelmiä, ruskeita jokia, trooppista metsää, junalle vilkuttavia lapsia, hökkelikyliä, juna-asemia (pienia ja valtavia), hiekottuneita jalkkiskenttiä, sokerihumalaisia lapsia jotka hyppii seinille (kirjaimellisesti), upeita auringonlaskuja, salamoita, yhä vähemmän turisteja (jee), munkkeja tupakkatauolla, lootuksia, haikaroita, koiria (ui, Allua ikävä) ja paljon erilaisia ihmisiä. Matkassa on myös sattunut ja tapahtunut, ylläri ;) Otteita mun matkapäiväkirjasta:
        

        

        

    

4.10 Chumphon klo 05.00: Istun avolava-taksissa ja venaan et lähettais kohti juna-asemaa. Takana ihmeen hyvin nukuttu yö lautalla. Siihen tulee ilmiselvästi ranskalainen tyyppi matkalaukun kaa kyselee et mikä autoista menee juna-asemalle, se kysyy oikeest joka ihmiseltä, vaikka sai jo ekalta vastauksen, samaan kyytiin ku mäkin istun. Se kysyy viel mein kuljettajalta meneeks tää mihin ja päästää sen tuut-tuut äänen. Vitsi mikä idiootti! Se pitää paikallisii jonain imbesilleinä. Mun harmiks tyyppi on myös matkalla Malesiaan (mut ei muista mihin kaupunkiin on matkalla, ihme tyyppi), ja ku mennään junaan se seuraa mua ku koira isäntäänsa, jösses. Onneks ei tartte istuu sen vieressa. Pääsin siitä eroon vasta Hat Yaissa, puuh, ei näitä lisää, kiitos :)
        

        

        

        

4.10 Hat Yai klo 14: ... jessus kun on hunnutettuja naisia, huomaa et alan lähestya Malesiaa. Jotenkin tulee Guatemala mieleen, vartijat kanniskelee julmetun isoja kivääreitä, kieli jota ei ymmärrä pätkääkään, eka junalippu mis ei oo sanaakan enkkua ja kaikki tuijottaa! Yks lapsi oikeen käänty sivuttain et vois tuijottaa mua paremmin :) Vieres on kaks likkaa (toinen suhteellisen pyoreä), jotka kikattaa, räpsii kuvia, syöttää toisiaan, halailee ja hetkonen, nehän pussailee! Pienempi tuli pian istuu mun viereen ja kysyi: "can I hold you sister?" meikä menee vähän lukkoon, ja sopertelee no thanksit ja ehkä yrittää hivuttautua pikkasen kauemmas. Rupatellaan hetki, tutut mistä oot, minne meet yms. ja sit se palaa takas pienen vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen ja jatkaa kikattamista kaverinsa kanssa. Voi jestas sentään miten erilaisia nää ihmiset osaa olla! :)

        

        

5.10: Ja taas sitä mennään, mun kuuluis olla nyt Ipohissa ettiis majapaikaa, mut mites kävikaan? Istuskelen Rawangin juna-asemalla oottaamassa junaa, taas (tästä alkaa tulla tapa). Kello on 4:45 aamulla ja meikän sähläilyt täydessä vauhdissa. Ostin liput eilen iltapäiväl ja lippuluukul sanottiin et matka on neljästä kolmeen (juu, mähän sanoin et on pikkasen hitaammat junat). Siinä varttia vail kolme aamul (hyvin epämukavan yön jälkeen) konduktööri tuli kysyy niin et mihin sä olitkaan menossa ja pian ilmoitti mulle et se viime asema oli Ipoh. Siinä sit soiteltiin pomoille ja seuraaval asemal kysyttiin millee menis takaspain junii ja satuin kattoo kelloo: 4:02!!! Whaaat, mä olin unohtanu siirtää kelloa tunnin eteenpäin ku tultiin Malesiaan. Hupsista.  Miks musta tuntuu et tää on tapahtunu joskus ennenkin?
    Sitä seuraavalta asemalta menee kuulemma juna mikä pyssää Ipohissa ja eikun vaan jatketan matkaa kauemmas määränpäästä. Siinä odotellessa mulle tarjottiin ilmainen kaakao, vesipullo ja ruokaakin koitettiin tuputtaa, mut ei ollu oikeen nälkä aamuyöstä. Juteltiin siinä kaakaon ääres (poltin suuni) ne normipölinät: mistä, minne, kauanko, yksinkö muka ja yks mikä jäi mieleen: mitä kieltä siellä Suomessa oikeen puhutaan, ruotsiako? Heh :) Se konduktööri alko pian selvasti flirttailee, ja eipäs aikaakaan ku se jo kutsu mut sen kotiin Kuala Lumpuriin, heh :) En aatellu mennä, poikarukka.
    Ilo huomata et reilun viikon matkaamisen jälkeen matkailumoodi on taas päällä. Missään vaiheessa ei iskeny hätä, ärtymys tahikka epätoivo. Kyl kaikki sujuu (aikanaan), kiirekkös tässä :) Malesialaiset tuntuu tosi ystävällisiltä, näin alkutuntuman mukaan. Murre tuottaa viel pikkasen päänvaiva, mut eiköhän se tästä. En myöskään oo yllättyny tästä mun töppäilysta, tätä on varmasti luvassa lisää, stay tuned :)

        

        

        
Suuntaan huomenna kohti Cameron Highlandsia, saa nähä koska ilmoilen taas itsestäni. Kuvat on Ipohista, alko just sataa ku aloin ottaa kuvia, tyypillistä. Tää on ollut yks Aasian rikkaimmista kaupungeista aikanaan (aika yllättävää) mut on jo rapistumaan päin, näkee kyl et on ollu varmasti upee kaupunki joskus aikoinaan...Viimiset kuvat on juna-asemasta, kutsutaan vaatimattomasti nimellä Taj Mahal...